vangita

Finnish

Etymology

From vanki +‎ -ita.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋɑŋːitɑˣ/, [ˈʋɑŋːit̪ɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑŋːitɑ
  • Syllabification(key): van‧gi‧ta

Verb

vangita (transitive)

  1. to imprison, incarcerate, jail (put in prison; both in legal contexts and elsewhere)
  2. to arrest, place under arrest, take into custody, put in detention (both in legal contexts and elsewhere)
    Near-synonym: pidättää
  3. to capture (to reproduce convincingly)
    Hänen elokuvasovituksensa vangitsi alkuperäisen työn hengen.
    His film adaptation captured the spirit of the original work.

Usage notes
  • (to arrest): pidättää and vangita can be used synonymously in general language, but in a legal context, pidättää means "to arrest (for a limited time, under habeas corpus)", whereas vangita means "to arrest or detain (due court order)".

Conjugation
Inflection of vangita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitsen en vangitse 1st sing. olen vanginnut en ole vanginnut
2nd sing. vangitset et vangitse 2nd sing. olet vanginnut et ole vanginnut
3rd sing. vangitsee ei vangitse 3rd sing. on vanginnut ei ole vanginnut
1st plur. vangitsemme emme vangitse 1st plur. olemme vanginneet emme ole vanginneet
2nd plur. vangitsette ette vangitse 2nd plur. olette vanginneet ette ole vanginneet
3rd plur. vangitsevat eivät vangitse 3rd plur. ovat vanginneet eivät ole vanginneet
passive vangitaan ei vangita passive on vangittu ei ole vangittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitsin en vanginnut 1st sing. olin vanginnut en ollut vanginnut
2nd sing. vangitsit et vanginnut 2nd sing. olit vanginnut et ollut vanginnut
3rd sing. vangitsi ei vanginnut 3rd sing. oli vanginnut ei ollut vanginnut
1st plur. vangitsimme emme vanginneet 1st plur. olimme vanginneet emme olleet vanginneet
2nd plur. vangitsitte ette vanginneet 2nd plur. olitte vanginneet ette olleet vanginneet
3rd plur. vangitsivat eivät vanginneet 3rd plur. olivat vanginneet eivät olleet vanginneet
passive vangittiin ei vangittu passive oli vangittu ei ollut vangittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitsisin en vangitsisi 1st sing. olisin vanginnut en olisi vanginnut
2nd sing. vangitsisit et vangitsisi 2nd sing. olisit vanginnut et olisi vanginnut
3rd sing. vangitsisi ei vangitsisi 3rd sing. olisi vanginnut ei olisi vanginnut
1st plur. vangitsisimme emme vangitsisi 1st plur. olisimme vanginneet emme olisi vanginneet
2nd plur. vangitsisitte ette vangitsisi 2nd plur. olisitte vanginneet ette olisi vanginneet
3rd plur. vangitsisivat eivät vangitsisi 3rd plur. olisivat vanginneet eivät olisi vanginneet
passive vangittaisiin ei vangittaisi passive olisi vangittu ei olisi vangittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. vangitse älä vangitse 2nd sing. ole vanginnut älä ole vanginnut
3rd sing. vangitkoon älköön vangitko 3rd sing. olkoon vanginnut älköön olko vanginnut
1st plur. vangitkaamme älkäämme vangitko 1st plur. olkaamme vanginneet älkäämme olko vanginneet
2nd plur. vangitkaa älkää vangitko 2nd plur. olkaa vanginneet älkää olko vanginneet
3rd plur. vangitkoot älkööt vangitko 3rd plur. olkoot vanginneet älkööt olko vanginneet
passive vangittakoon älköön vangittako passive olkoon vangittu älköön olko vangittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanginnen en vanginne 1st sing. lienen vanginnut en liene vanginnut
2nd sing. vanginnet et vanginne 2nd sing. lienet vanginnut et liene vanginnut
3rd sing. vanginnee ei vanginne 3rd sing. lienee vanginnut ei liene vanginnut
1st plur. vanginnemme emme vanginne 1st plur. lienemme vanginneet emme liene vanginneet
2nd plur. vanginnette ette vanginne 2nd plur. lienette vanginneet ette liene vanginneet
3rd plur. vanginnevat eivät vanginne 3rd plur. lienevät vanginneet eivät liene vanginneet
passive vangittaneen ei vangittane passive lienee vangittu ei liene vangittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vangita present vangitseva vangittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vangitakseni vangitaksemme
2nd vangitaksesi vangitaksenne
3rd vangitakseen
vangitaksensa
 past vanginnut vangittu
2nd inessive2 vangitessa vangittaessa agent3 vangitsema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vangitessani vangitessamme
2nd vangitessasi vangitessanne
3rd vangitessaan
vangitessansa
 negative vangitsematon
instructive vangiten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive vangitsemassa —
elative vangitsemasta —
illative vangitsemaan —
adessive vangitsemalla —
abessive vangitsematta —
instructive vangitseman vangittaman
4th4 nominative vangitseminen
partitive vangitsemista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vangitsemaisillani vangitsemaisillamme
2nd vangitsemaisillasi vangitsemaisillanne
3rd vangitsemaisillaan
vangitsemaisillansa

See also

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.