vanhapoika

Finnish

Etymology

vanha (“old”) +‎ poika (“boy”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋɑnhɑˌpoi̯kɑ/, [ˈʋɑnhɑˌpo̞i̯kɑ]
  • Rhymes: -oikɑ
  • Syllabification(key): van‧ha‧poi‧ka

Noun

vanhapoika

  1. A bachelor who is clearly past normal marrying age.

Declension
Inflection of vanhapoika (Kotus type 51/nuoripari)
nominative vanhapoika vanhatpojat
genitive vanhanpojan vanhojenpoikien
partitive vanhaapoikaa vanhojapoikia
illative vanhaanpoikaan vanhoihinpoikiin
singular plural
nominative vanhapoika vanhatpojat
accusative nom. vanhapoika vanhatpojat
gen. vanhanpojan
genitive vanhanpojan vanhojenpoikien
vanhainpoikienrare
vanhojenpoikainrare
vanhainpoikainrare
partitive vanhaapoikaa vanhojapoikia
inessive vanhassapojassa vanhoissapojissa
elative vanhastapojasta vanhoistapojista
illative vanhaanpoikaan vanhoihinpoikiin
adessive vanhallapojalla vanhoillapojilla
ablative vanhaltapojalta vanhoiltapojilta
allative vanhallepojalle vanhoillepojille
essive vanhanapoikana vanhoinapoikina
translative vanhaksipojaksi vanhoiksipojiksi
instructive — vanhoinpojin
abessive vanhattapojatta vanhoittapojitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vanhapoika (type nuoripari)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vanhapoikani vanhatpoikani
accusative nom. vanhapoikani vanhatpoikani
gen. vanhanpoikani
genitive vanhanpoikani vanhojenpoikieni
vanhainpoikienirare
vanhojenpoikainirare
vanhainpoikainirare
partitive vanhaapoikaani vanhojapoikiani
inessive vanhassapojassani vanhoissapojissani
elative vanhastapojastani vanhoistapojistani
illative vanhaanpoikaani vanhoihinpoikiini
adessive vanhallapojallani vanhoillapojillani
ablative vanhaltapojaltani vanhoiltapojiltani
allative vanhallepojalleni vanhoillepojilleni
essive vanhanapoikanani vanhoinapoikinani
translative vanhaksipojakseni vanhoiksipojikseni
instructive — —
abessive vanhattapojattani vanhoittapojittani
comitative — vanhoinepoikineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vanhapoikasi vanhatpoikasi
accusative nom. vanhapoikasi vanhatpoikasi
gen. vanhanpoikasi
genitive vanhanpoikasi vanhojenpoikiesi
vanhainpoikiesirare
vanhojenpoikaisirare
vanhainpoikaisirare
partitive vanhaapoikaasi vanhojapoikiasi
inessive vanhassapojassasi vanhoissapojissasi
elative vanhastapojastasi vanhoistapojistasi
illative vanhaanpoikaasi vanhoihinpoikiisi
adessive vanhallapojallasi vanhoillapojillasi
ablative vanhaltapojaltasi vanhoiltapojiltasi
allative vanhallepojallesi vanhoillepojillesi
essive vanhanapoikanasi vanhoinapoikinasi
translative vanhaksipojaksesi vanhoiksipojiksesi
instructive — —
abessive vanhattapojattasi vanhoittapojittasi
comitative — vanhoinepoikinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vanhapoikamme vanhatpoikamme
accusative nom. vanhapoikamme vanhatpoikamme
gen. vanhanpoikamme
genitive vanhanpoikamme vanhojenpoikiemme
vanhainpoikiemmerare
vanhojenpoikaimmerare
vanhainpoikaimmerare
partitive vanhaapoikaamme vanhojapoikiamme
inessive vanhassapojassamme vanhoissapojissamme
elative vanhastapojastamme vanhoistapojistamme
illative vanhaanpoikaamme vanhoihinpoikiimme
adessive vanhallapojallamme vanhoillapojillamme
ablative vanhaltapojaltamme vanhoiltapojiltamme
allative vanhallepojallemme vanhoillepojillemme
essive vanhanapoikanamme vanhoinapoikinamme
translative vanhaksipojaksemme vanhoiksipojiksemme
instructive — —
abessive vanhattapojattamme vanhoittapojittamme
comitative — vanhoinepoikinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vanhapoikanne vanhatpoikanne
accusative nom. vanhapoikanne vanhatpoikanne
gen. vanhanpoikanne
genitive vanhanpoikanne vanhojenpoikienne
vanhainpoikiennerare
vanhojenpoikainnerare
vanhainpoikainnerare
partitive vanhaapoikaanne vanhojapoikianne
inessive vanhassapojassanne vanhoissapojissanne
elative vanhastapojastanne vanhoistapojistanne
illative vanhaanpoikaanne vanhoihinpoikiinne
adessive vanhallapojallanne vanhoillapojillanne
ablative vanhaltapojaltanne vanhoiltapojiltanne
allative vanhallepojallenne vanhoillepojillenne
essive vanhanapoikananne vanhoinapoikinanne
translative vanhaksipojaksenne vanhoiksipojiksenne
instructive — —
abessive vanhattapojattanne vanhoittapojittanne
comitative — vanhoinepoikinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vanhapoikansa vanhatpoikansa
accusative nom. vanhapoikansa vanhatpoikansa
gen. vanhanpoikansa
genitive vanhanpoikansa vanhojenpoikiensa
vanhainpoikiensarare
vanhojenpoikainsarare
vanhainpoikainsarare
partitive vanhaapoikaansa vanhojapoikiaan
vanhojapoikiansa
inessive vanhassapojassaan
vanhassapojassansa		 vanhoissapojissaan
vanhoissapojissansa
elative vanhastapojastaan
vanhastapojastansa		 vanhoistapojistaan
vanhoistapojistansa
illative vanhaanpoikaansa vanhoihinpoikiinsa
adessive vanhallapojallaan
vanhallapojallansa		 vanhoillapojillaan
vanhoillapojillansa
ablative vanhaltapojaltaan
vanhaltapojaltansa		 vanhoiltapojiltaan
vanhoiltapojiltansa
allative vanhallepojalleen
vanhallepojallensa		 vanhoillepojilleen
vanhoillepojillensa
essive vanhanapoikanaan
vanhanapoikanansa		 vanhoinapoikinaan
vanhoinapoikinansa
translative vanhaksipojakseen
vanhaksipojaksensa		 vanhoiksipojikseen
vanhoiksipojiksensa
instructive — —
abessive vanhattapojattaan
vanhattapojattansa		 vanhoittapojittaan
vanhoittapojittansa
comitative — vanhoinepoikineen
vanhoinepoikinensa

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ poika (“boy”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑnɑˌpoi̯kɑ/, [ˈʋɑnɑˌpo̞i̯k]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑnhɑˌpoi̯kɑ/, [ˈʋɑnhɑˌpo̞i̯ɡ̊ɑ]
  • Rhymes: -oi̯k, -oi̯kɑ
  • Hyphenation: van‧ha‧poi‧ka

Noun

vanhapoika

  1. A bachelor who is past normal marrying age.

Declension
Declension of vanhapoika (type 3/koira, k-j gradation)
singular plural
nominative vanhapoika vanhapoijat
genitive vanhapoijan vanhapoikiin
partitive vanhapoikaa vanhapoikia
illative vanhapoikaa vanhapoikii
inessive vanhapoijaas vanhapoijiis
elative vanhapoijast vanhapoijist
allative vanhapoijalle vanhapoijille
adessive vanhapoijaal vanhapoijiil
ablative vanhapoijalt vanhapoijilt
translative vanhapoijaks vanhapoijiks
essive vanhapoikanna, vanhapoikaan vanhapoikinna, vanhapoikiin
exessive1) vanhapoikant vanhapoikint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Coordinate terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.