vanhurskauttaminen

Finnish

Etymology

vanhurskauttaa +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋɑnhurskɑutːɑminen/, [ˈʋɑnhurs̠kɑˌut̪ːɑˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): van‧hurs‧ka‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

vanhurskauttaminen

  1. (literary) making righteous
  2. (Christianity) justification, forgiveness of sin

Declension
Inflection of vanhurskauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vanhurskauttaminen vanhurskauttamiset
genitive vanhurskauttamisen vanhurskauttamisten
vanhurskauttamisien
partitive vanhurskauttamista vanhurskauttamisia
illative vanhurskauttamiseen vanhurskauttamisiin
singular plural
nominative vanhurskauttaminen vanhurskauttamiset
accusative nom. vanhurskauttaminen vanhurskauttamiset
gen. vanhurskauttamisen
genitive vanhurskauttamisen vanhurskauttamisten
vanhurskauttamisien
partitive vanhurskauttamista vanhurskauttamisia
inessive vanhurskauttamisessa vanhurskauttamisissa
elative vanhurskauttamisesta vanhurskauttamisista
illative vanhurskauttamiseen vanhurskauttamisiin
adessive vanhurskauttamisella vanhurskauttamisilla
ablative vanhurskauttamiselta vanhurskauttamisilta
allative vanhurskauttamiselle vanhurskauttamisille
essive vanhurskauttamisena vanhurskauttamisina
translative vanhurskauttamiseksi vanhurskauttamisiksi
instructive — vanhurskauttamisin
abessive vanhurskauttamisetta vanhurskauttamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vanhurskauttaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vanhurskauttamiseni vanhurskauttamiseni
accusative nom. vanhurskauttamiseni vanhurskauttamiseni
gen. vanhurskauttamiseni
genitive vanhurskauttamiseni vanhurskauttamisteni
vanhurskauttamisieni
partitive vanhurskauttamistani vanhurskauttamisiani
inessive vanhurskauttamisessani vanhurskauttamisissani
elative vanhurskauttamisestani vanhurskauttamisistani
illative vanhurskauttamiseeni vanhurskauttamisiini
adessive vanhurskauttamisellani vanhurskauttamisillani
ablative vanhurskauttamiseltani vanhurskauttamisiltani
allative vanhurskauttamiselleni vanhurskauttamisilleni
essive vanhurskauttamisenani vanhurskauttamisinani
translative vanhurskauttamisekseni vanhurskauttamisikseni
instructive — —
abessive vanhurskauttamisettani vanhurskauttamisittani
comitative — vanhurskauttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vanhurskauttamisesi vanhurskauttamisesi
accusative nom. vanhurskauttamisesi vanhurskauttamisesi
gen. vanhurskauttamisesi
genitive vanhurskauttamisesi vanhurskauttamistesi
vanhurskauttamisiesi
partitive vanhurskauttamistasi vanhurskauttamisiasi
inessive vanhurskauttamisessasi vanhurskauttamisissasi
elative vanhurskauttamisestasi vanhurskauttamisistasi
illative vanhurskauttamiseesi vanhurskauttamisiisi
adessive vanhurskauttamisellasi vanhurskauttamisillasi
ablative vanhurskauttamiseltasi vanhurskauttamisiltasi
allative vanhurskauttamisellesi vanhurskauttamisillesi
essive vanhurskauttamisenasi vanhurskauttamisinasi
translative vanhurskauttamiseksesi vanhurskauttamisiksesi
instructive — —
abessive vanhurskauttamisettasi vanhurskauttamisittasi
comitative — vanhurskauttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vanhurskauttamisemme vanhurskauttamisemme
accusative nom. vanhurskauttamisemme vanhurskauttamisemme
gen. vanhurskauttamisemme
genitive vanhurskauttamisemme vanhurskauttamistemme
vanhurskauttamisiemme
partitive vanhurskauttamistamme vanhurskauttamisiamme
inessive vanhurskauttamisessamme vanhurskauttamisissamme
elative vanhurskauttamisestamme vanhurskauttamisistamme
illative vanhurskauttamiseemme vanhurskauttamisiimme
adessive vanhurskauttamisellamme vanhurskauttamisillamme
ablative vanhurskauttamiseltamme vanhurskauttamisiltamme
allative vanhurskauttamisellemme vanhurskauttamisillemme
essive vanhurskauttamisenamme vanhurskauttamisinamme
translative vanhurskauttamiseksemme vanhurskauttamisiksemme
instructive — —
abessive vanhurskauttamisettamme vanhurskauttamisittamme
comitative — vanhurskauttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vanhurskauttamisenne vanhurskauttamisenne
accusative nom. vanhurskauttamisenne vanhurskauttamisenne
gen. vanhurskauttamisenne
genitive vanhurskauttamisenne vanhurskauttamistenne
vanhurskauttamisienne
partitive vanhurskauttamistanne vanhurskauttamisianne
inessive vanhurskauttamisessanne vanhurskauttamisissanne
elative vanhurskauttamisestanne vanhurskauttamisistanne
illative vanhurskauttamiseenne vanhurskauttamisiinne
adessive vanhurskauttamisellanne vanhurskauttamisillanne
ablative vanhurskauttamiseltanne vanhurskauttamisiltanne
allative vanhurskauttamisellenne vanhurskauttamisillenne
essive vanhurskauttamisenanne vanhurskauttamisinanne
translative vanhurskauttamiseksenne vanhurskauttamisiksenne
instructive — —
abessive vanhurskauttamisettanne vanhurskauttamisittanne
comitative — vanhurskauttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vanhurskauttamisensa vanhurskauttamisensa
accusative nom. vanhurskauttamisensa vanhurskauttamisensa
gen. vanhurskauttamisensa
genitive vanhurskauttamisensa vanhurskauttamistensa
vanhurskauttamisiensa
partitive vanhurskauttamistaan
vanhurskauttamistansa		 vanhurskauttamisiaan
vanhurskauttamisiansa
inessive vanhurskauttamisessaan
vanhurskauttamisessansa		 vanhurskauttamisissaan
vanhurskauttamisissansa
elative vanhurskauttamisestaan
vanhurskauttamisestansa		 vanhurskauttamisistaan
vanhurskauttamisistansa
illative vanhurskauttamiseensa vanhurskauttamisiinsa
adessive vanhurskauttamisellaan
vanhurskauttamisellansa		 vanhurskauttamisillaan
vanhurskauttamisillansa
ablative vanhurskauttamiseltaan
vanhurskauttamiseltansa		 vanhurskauttamisiltaan
vanhurskauttamisiltansa
allative vanhurskauttamiselleen
vanhurskauttamisellensa		 vanhurskauttamisilleen
vanhurskauttamisillensa
essive vanhurskauttamisenaan
vanhurskauttamisenansa		 vanhurskauttamisinaan
vanhurskauttamisinansa
translative vanhurskauttamisekseen
vanhurskauttamiseksensa		 vanhurskauttamisikseen
vanhurskauttamisiksensa
instructive — —
abessive vanhurskauttamisettaan
vanhurskauttamisettansa		 vanhurskauttamisittaan
vanhurskauttamisittansa
comitative — vanhurskauttamisineen
vanhurskauttamisinensa

Verb

vanhurskauttaminen

  1. fourth infinitive of vanhurskauttaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.