vanhus

Finnish

Etymology

From vanha (“old”) +‎ -us; dialectal variant of vanhuus that has become a concrete noun.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋɑnhus/, [ˈʋɑnhus̠]
  • Rhymes: -ɑnhus
  • Syllabification(key): van‧hus

Noun

vanhus

  1. senior, old person
    Synonyms: ikäihminen, ikääntynyt, seniori
    Coordinate terms: lapsi (child), nuori (youth), aikuinen (adult)

Declension
Inflection of vanhus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vanhus vanhukset
genitive vanhuksen vanhusten
vanhuksien
partitive vanhusta vanhuksia
illative vanhukseen vanhuksiin
singular plural
nominative vanhus vanhukset
accusative nom. vanhus vanhukset
gen. vanhuksen
genitive vanhuksen vanhusten
vanhuksien
partitive vanhusta vanhuksia
inessive vanhuksessa vanhuksissa
elative vanhuksesta vanhuksista
illative vanhukseen vanhuksiin
adessive vanhuksella vanhuksilla
ablative vanhukselta vanhuksilta
allative vanhukselle vanhuksille
essive vanhuksena vanhuksina
translative vanhukseksi vanhuksiksi
instructive — vanhuksin
abessive vanhuksetta vanhuksitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vanhus (type vastaus)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vanhukseni vanhukseni
accusative nom. vanhukseni vanhukseni
gen. vanhukseni
genitive vanhukseni vanhusteni
vanhuksieni
partitive vanhustani vanhuksiani
inessive vanhuksessani vanhuksissani
elative vanhuksestani vanhuksistani
illative vanhukseeni vanhuksiini
adessive vanhuksellani vanhuksillani
ablative vanhukseltani vanhuksiltani
allative vanhukselleni vanhuksilleni
essive vanhuksenani vanhuksinani
translative vanhuksekseni vanhuksikseni
instructive — —
abessive vanhuksettani vanhuksittani
comitative — vanhuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vanhuksesi vanhuksesi
accusative nom. vanhuksesi vanhuksesi
gen. vanhuksesi
genitive vanhuksesi vanhustesi
vanhuksiesi
partitive vanhustasi vanhuksiasi
inessive vanhuksessasi vanhuksissasi
elative vanhuksestasi vanhuksistasi
illative vanhukseesi vanhuksiisi
adessive vanhuksellasi vanhuksillasi
ablative vanhukseltasi vanhuksiltasi
allative vanhuksellesi vanhuksillesi
essive vanhuksenasi vanhuksinasi
translative vanhukseksesi vanhuksiksesi
instructive — —
abessive vanhuksettasi vanhuksittasi
comitative — vanhuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vanhuksemme vanhuksemme
accusative nom. vanhuksemme vanhuksemme
gen. vanhuksemme
genitive vanhuksemme vanhustemme
vanhuksiemme
partitive vanhustamme vanhuksiamme
inessive vanhuksessamme vanhuksissamme
elative vanhuksestamme vanhuksistamme
illative vanhukseemme vanhuksiimme
adessive vanhuksellamme vanhuksillamme
ablative vanhukseltamme vanhuksiltamme
allative vanhuksellemme vanhuksillemme
essive vanhuksenamme vanhuksinamme
translative vanhukseksemme vanhuksiksemme
instructive — —
abessive vanhuksettamme vanhuksittamme
comitative — vanhuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vanhuksenne vanhuksenne
accusative nom. vanhuksenne vanhuksenne
gen. vanhuksenne
genitive vanhuksenne vanhustenne
vanhuksienne
partitive vanhustanne vanhuksianne
inessive vanhuksessanne vanhuksissanne
elative vanhuksestanne vanhuksistanne
illative vanhukseenne vanhuksiinne
adessive vanhuksellanne vanhuksillanne
ablative vanhukseltanne vanhuksiltanne
allative vanhuksellenne vanhuksillenne
essive vanhuksenanne vanhuksinanne
translative vanhukseksenne vanhuksiksenne
instructive — —
abessive vanhuksettanne vanhuksittanne
comitative — vanhuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vanhuksensa vanhuksensa
accusative nom. vanhuksensa vanhuksensa
gen. vanhuksensa
genitive vanhuksensa vanhustensa
vanhuksiensa
partitive vanhustaan
vanhustansa		 vanhuksiaan
vanhuksiansa
inessive vanhuksessaan
vanhuksessansa		 vanhuksissaan
vanhuksissansa
elative vanhuksestaan
vanhuksestansa		 vanhuksistaan
vanhuksistansa
illative vanhukseensa vanhuksiinsa
adessive vanhuksellaan
vanhuksellansa		 vanhuksillaan
vanhuksillansa
ablative vanhukseltaan
vanhukseltansa		 vanhuksiltaan
vanhuksiltansa
allative vanhukselleen
vanhuksellensa		 vanhuksilleen
vanhuksillensa
essive vanhuksenaan
vanhuksenansa		 vanhuksinaan
vanhuksinansa
translative vanhuksekseen
vanhukseksensa		 vanhuksikseen
vanhuksiksensa
instructive — —
abessive vanhuksettaan
vanhuksettansa		 vanhuksittaan
vanhuksittansa
comitative — vanhuksineen
vanhuksinensa

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ -us. Akin to Finnish vanhuus.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑnus/, [ˈʋɑnuz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑnhus/, [ˈʋɑnhuʒ̥]
  • Rhymes: -ɑnus, -ɑnhus
  • Hyphenation: van‧hus

Noun

vanhus (uncountable)

  1. age

Declension
Declension of vanhus (type 2/oikehus, no gradation)
singular plural
nominative vanhus —
genitive vanhuen —
partitive vanhutta —
illative vanhuee —
inessive vanhuees —
elative vanhuest —
allative vanhuelle —
adessive vanhueel —
ablative vanhuelt —
translative vanhueks —
essive vanhuenna, vanhueen —
exessive1) vanhuent —
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 57
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.