veikkailla

Finnish

Etymology

veikata +‎ -illa (frequentative aspect)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋei̯kːɑi̯lːɑˣ/, [ˈʋe̞i̯kːɑi̯lːɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -eikːɑilːɑ
  • Syllabification(key): veik‧kail‧la

Verb

veikkailla

  1. (transitive) frequentative of veikata (“to guess, bet”)

Conjugation
Inflection of veikkailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikkailen en veikkaile 1st sing. olen veikkaillut en ole veikkaillut
2nd sing. veikkailet et veikkaile 2nd sing. olet veikkaillut et ole veikkaillut
3rd sing. veikkailee ei veikkaile 3rd sing. on veikkaillut ei ole veikkaillut
1st plur. veikkailemme emme veikkaile 1st plur. olemme veikkailleet emme ole veikkailleet
2nd plur. veikkailette ette veikkaile 2nd plur. olette veikkailleet ette ole veikkailleet
3rd plur. veikkailevat eivät veikkaile 3rd plur. ovat veikkailleet eivät ole veikkailleet
passive veikkaillaan ei veikkailla passive on veikkailtu ei ole veikkailtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikkailin en veikkaillut 1st sing. olin veikkaillut en ollut veikkaillut
2nd sing. veikkailit et veikkaillut 2nd sing. olit veikkaillut et ollut veikkaillut
3rd sing. veikkaili ei veikkaillut 3rd sing. oli veikkaillut ei ollut veikkaillut
1st plur. veikkailimme emme veikkailleet 1st plur. olimme veikkailleet emme olleet veikkailleet
2nd plur. veikkailitte ette veikkailleet 2nd plur. olitte veikkailleet ette olleet veikkailleet
3rd plur. veikkailivat eivät veikkailleet 3rd plur. olivat veikkailleet eivät olleet veikkailleet
passive veikkailtiin ei veikkailtu passive oli veikkailtu ei ollut veikkailtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikkailisin en veikkailisi 1st sing. olisin veikkaillut en olisi veikkaillut
2nd sing. veikkailisit et veikkailisi 2nd sing. olisit veikkaillut et olisi veikkaillut
3rd sing. veikkailisi ei veikkailisi 3rd sing. olisi veikkaillut ei olisi veikkaillut
1st plur. veikkailisimme emme veikkailisi 1st plur. olisimme veikkailleet emme olisi veikkailleet
2nd plur. veikkailisitte ette veikkailisi 2nd plur. olisitte veikkailleet ette olisi veikkailleet
3rd plur. veikkailisivat eivät veikkailisi 3rd plur. olisivat veikkailleet eivät olisi veikkailleet
passive veikkailtaisiin ei veikkailtaisi passive olisi veikkailtu ei olisi veikkailtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. veikkaile älä veikkaile 2nd sing. ole veikkaillut älä ole veikkaillut
3rd sing. veikkailkoon älköön veikkailko 3rd sing. olkoon veikkaillut älköön olko veikkaillut
1st plur. veikkailkaamme älkäämme veikkailko 1st plur. olkaamme veikkailleet älkäämme olko veikkailleet
2nd plur. veikkailkaa älkää veikkailko 2nd plur. olkaa veikkailleet älkää olko veikkailleet
3rd plur. veikkailkoot älkööt veikkailko 3rd plur. olkoot veikkailleet älkööt olko veikkailleet
passive veikkailtakoon älköön veikkailtako passive olkoon veikkailtu älköön olko veikkailtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikkaillen en veikkaille 1st sing. lienen veikkaillut en liene veikkaillut
2nd sing. veikkaillet et veikkaille 2nd sing. lienet veikkaillut et liene veikkaillut
3rd sing. veikkaillee ei veikkaille 3rd sing. lienee veikkaillut ei liene veikkaillut
1st plur. veikkaillemme emme veikkaille 1st plur. lienemme veikkailleet emme liene veikkailleet
2nd plur. veikkaillette ette veikkaille 2nd plur. lienette veikkailleet ette liene veikkailleet
3rd plur. veikkaillevat eivät veikkaille 3rd plur. lienevät veikkailleet eivät liene veikkailleet
passive veikkailtaneen ei veikkailtane passive lienee veikkailtu ei liene veikkailtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st veikkailla present veikkaileva veikkailtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st veikkaillakseni veikkaillaksemme
2nd veikkaillaksesi veikkaillaksenne
3rd veikkaillakseen
veikkaillaksensa
 past veikkaillut veikkailtu
2nd inessive2 veikkaillessa veikkailtaessa agent3 veikkailema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st veikkaillessani veikkaillessamme
2nd veikkaillessasi veikkaillessanne
3rd veikkaillessaan
veikkaillessansa
 negative veikkailematon
instructive veikkaillen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive veikkailemassa —
elative veikkailemasta —
illative veikkailemaan —
adessive veikkailemalla —
abessive veikkailematta —
instructive veikkaileman veikkailtaman
4th4 nominative veikkaileminen
partitive veikkailemista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st veikkailemaisillani veikkailemaisillamme
2nd veikkailemaisillasi veikkailemaisillanne
3rd veikkailemaisillaan
veikkailemaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.