veikko

See also: Veikko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *veikko. Cognates include Ingrian veikko, Karelian veikko, Livvi veikoi and Veps veik.

Perhaps related to Komi-Zyrian вок (vok).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋei̯kːo/, [ˈʋe̞i̯kːo̞]
  • Rhymes: -eikːo
  • Syllabification(key): veik‧ko

Noun

veikko

  1. (poetic, rare) brother
  2. chap, fellow, buddy

Declension
Inflection of veikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative veikko veikot
genitive veikon veikkojen
partitive veikkoa veikkoja
illative veikkoon veikkoihin
singular plural
nominative veikko veikot
accusative nom. veikko veikot
gen. veikon
genitive veikon veikkojen
partitive veikkoa veikkoja
inessive veikossa veikoissa
elative veikosta veikoista
illative veikkoon veikkoihin
adessive veikolla veikoilla
ablative veikolta veikoilta
allative veikolle veikoille
essive veikkona veikkoina
translative veikoksi veikoiksi
instructive — veikoin
abessive veikotta veikoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of veikko (type valo)
first-person singular possessor
singular plural
nominative veikkoni veikkoni
accusative nom. veikkoni veikkoni
gen. veikkoni
genitive veikkoni veikkojeni
partitive veikkoani veikkojani
inessive veikossani veikoissani
elative veikostani veikoistani
illative veikkooni veikkoihini
adessive veikollani veikoillani
ablative veikoltani veikoiltani
allative veikolleni veikoilleni
essive veikkonani veikkoinani
translative veikokseni veikoikseni
instructive — —
abessive veikottani veikoittani
comitative — veikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative veikkosi veikkosi
accusative nom. veikkosi veikkosi
gen. veikkosi
genitive veikkosi veikkojesi
partitive veikkoasi veikkojasi
inessive veikossasi veikoissasi
elative veikostasi veikoistasi
illative veikkoosi veikkoihisi
adessive veikollasi veikoillasi
ablative veikoltasi veikoiltasi
allative veikollesi veikoillesi
essive veikkonasi veikkoinasi
translative veikoksesi veikoiksesi
instructive — —
abessive veikottasi veikoittasi
comitative — veikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative veikkomme veikkomme
accusative nom. veikkomme veikkomme
gen. veikkomme
genitive veikkomme veikkojemme
partitive veikkoamme veikkojamme
inessive veikossamme veikoissamme
elative veikostamme veikoistamme
illative veikkoomme veikkoihimme
adessive veikollamme veikoillamme
ablative veikoltamme veikoiltamme
allative veikollemme veikoillemme
essive veikkonamme veikkoinamme
translative veikoksemme veikoiksemme
instructive — —
abessive veikottamme veikoittamme
comitative — veikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative veikkonne veikkonne
accusative nom. veikkonne veikkonne
gen. veikkonne
genitive veikkonne veikkojenne
partitive veikkoanne veikkojanne
inessive veikossanne veikoissanne
elative veikostanne veikoistanne
illative veikkoonne veikkoihinne
adessive veikollanne veikoillanne
ablative veikoltanne veikoiltanne
allative veikollenne veikoillenne
essive veikkonanne veikkoinanne
translative veikoksenne veikoiksenne
instructive — —
abessive veikottanne veikoittanne
comitative — veikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative veikkonsa veikkonsa
accusative nom. veikkonsa veikkonsa
gen. veikkonsa
genitive veikkonsa veikkojensa
partitive veikkoaan
veikkoansa		 veikkojaan
veikkojansa
inessive veikossaan
veikossansa		 veikoissaan
veikoissansa
elative veikostaan
veikostansa		 veikoistaan
veikoistansa
illative veikkoonsa veikkoihinsa
adessive veikollaan
veikollansa		 veikoillaan
veikoillansa
ablative veikoltaan
veikoltansa		 veikoiltaan
veikoiltansa
allative veikolleen
veikollensa		 veikoilleen
veikoillensa
essive veikkonaan
veikkonansa		 veikkoinaan
veikkoinansa
translative veikokseen
veikoksensa		 veikoikseen
veikoiksensa
instructive — —
abessive veikottaan
veikottansa		 veikoittaan
veikoittansa
comitative — veikkoineen
veikkoinensa

Derived terms

Compounds

Descendants
  • Russian: ве́йка (véjka)

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *veikko. Cognates include Finnish veikko and Veps veik.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋei̯kːo/, [ˈʋe̞i̯kːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋei̯kːo/, [ˈʋe̞i̯kːo̞]
  • Rhymes: -ei̯kːo
  • Hyphenation: veik‧ko

Noun

veikko

  1. Synonym of veljä (“brother”)

Declension
Declension of veikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative veikko veikot
genitive veikon veikkoin, veikkoloin
partitive veikkoa veikkoja, veikkoloja
illative veikkoo veikkoi, veikkoloihe
inessive veikoos veikkois, veikkolois
elative veikost veikkoist, veikkoloist
allative veikolle veikkoille, veikkoloille
adessive veikool veikkoil, veikkoloil
ablative veikolt veikkoilt, veikkoloilt
translative veikoks veikkoiks, veikkoloiks
essive veikkonna, veikkoon veikkoinna, veikkoloinna, veikkoin, veikkoloin
exessive1) veikkont veikkoint, veikkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 651
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.