verbi

See also: Verbi

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish verb, ultimately from Latin verbum.

Pronunciation

IPA^(key): /ˈʋerbi/, [ˈʋe̞rbi]
Rhymes: -erbi
Syllabification^(key): ver‧bi

Noun

verbi

(grammar) verb

Declension

Inflection of verbi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		verbi	verbit
genitive		verbin	verbien
partitive		verbiä	verbejä
illative		verbiin	verbeihin
		singular	plural
nominative		verbi	verbit
accusative	nom.	verbi	verbit
accusative	gen.	verbin	verbit
genitive		verbin	verbien
partitive		verbiä	verbejä
inessive		verbissä	verbeissä
elative		verbistä	verbeistä
illative		verbiin	verbeihin
adessive		verbillä	verbeillä
ablative		verbiltä	verbeiltä
allative		verbille	verbeille
essive		verbinä	verbeinä
translative		verbiksi	verbeiksi
instructive		—	verbein
abessive		verbittä	verbeittä
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of verbi (type risti)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		verbini	verbini
accusative	nom.	verbini	verbini
accusative	gen.	verbini	verbini
genitive		verbini	verbieni
partitive		verbiäni	verbejäni
inessive		verbissäni	verbeissäni
elative		verbistäni	verbeistäni
illative		verbiini	verbeihini
adessive		verbilläni	verbeilläni
ablative		verbiltäni	verbeiltäni
allative		verbilleni	verbeilleni
essive		verbinäni	verbeinäni
translative		verbikseni	verbeikseni
instructive		—	—
abessive		verbittäni	verbeittäni
comitative		—	verbeineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		verbisi	verbisi
accusative	nom.	verbisi	verbisi
accusative	gen.	verbisi	verbisi
genitive		verbisi	verbiesi
partitive		verbiäsi	verbejäsi
inessive		verbissäsi	verbeissäsi
elative		verbistäsi	verbeistäsi
illative		verbiisi	verbeihisi
adessive		verbilläsi	verbeilläsi
ablative		verbiltäsi	verbeiltäsi
allative		verbillesi	verbeillesi
essive		verbinäsi	verbeinäsi
translative		verbiksesi	verbeiksesi
instructive		—	—
abessive		verbittäsi	verbeittäsi
comitative		—	verbeinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		verbimme	verbimme
accusative	nom.	verbimme	verbimme
accusative	gen.	verbimme	verbimme
genitive		verbimme	verbiemme
partitive		verbiämme	verbejämme
inessive		verbissämme	verbeissämme
elative		verbistämme	verbeistämme
illative		verbiimme	verbeihimme
adessive		verbillämme	verbeillämme
ablative		verbiltämme	verbeiltämme
allative		verbillemme	verbeillemme
essive		verbinämme	verbeinämme
translative		verbiksemme	verbeiksemme
instructive		—	—
abessive		verbittämme	verbeittämme
comitative		—	verbeinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		verbinne	verbinne
accusative	nom.	verbinne	verbinne
accusative	gen.	verbinne	verbinne
genitive		verbinne	verbienne
partitive		verbiänne	verbejänne
inessive		verbissänne	verbeissänne
elative		verbistänne	verbeistänne
illative		verbiinne	verbeihinne
adessive		verbillänne	verbeillänne
ablative		verbiltänne	verbeiltänne
allative		verbillenne	verbeillenne
essive		verbinänne	verbeinänne
translative		verbiksenne	verbeiksenne
instructive		—	—
abessive		verbittänne	verbeittänne
comitative		—	verbeinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		verbinsä	verbinsä
accusative	nom.	verbinsä	verbinsä
accusative	gen.	verbinsä	verbinsä
genitive		verbinsä	verbiensä
partitive		verbiään verbiänsä	verbejään verbejänsä
inessive		verbissään verbissänsä	verbeissään verbeissänsä
elative		verbistään verbistänsä	verbeistään verbeistänsä
illative		verbiinsä	verbeihinsä
adessive		verbillään verbillänsä	verbeillään verbeillänsä
ablative		verbiltään verbiltänsä	verbeiltään verbeiltänsä
allative		verbilleen verbillensä	verbeilleen verbeillensä
essive		verbinään verbinänsä	verbeinään verbeinänsä
translative		verbikseen verbiksensä	verbeikseen verbeiksensä
instructive		—	—
abessive		verbittään verbittänsä	verbeittään verbeittänsä
comitative		—	verbeineen verbeinensä

Synonyms

teonsana
lausukas, lausukka, tehdikkö (archaic)

Compounds

compounds

apuverbi
deponenttiverbi
faktiiviverbi
faktitiiviverbi
intransitiiviverbi
kausatiiviverbi
kieltoverbi
liikeverbi
modaaliverbi
pääverbi
refleksiiviverbi
teettoverbi
transitiiviverbi
verbimuoto
verbinmuoto
verbityyppi
yhdysverbi

Ido

Noun

verbi

plural of verbo

Ingrian

Etymology

Ultimately from Latin verbum, probably via Finnish verbi.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋerbi/, [ˈʋe̞rb]

(Soikkola) IPA^(key): /ˈʋerbi/, [ˈʋe̞rb̥i]

Rhymes: -erb, -erbi

Hyphenation: ver‧bi

Noun

verbi

(grammar) verb

Declension

Declension of verbi (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	verbi	verbit
genitive	verbin	verbiin, verbilöin
partitive	verbiä	verbijä, verbilöjä
illative	verbii	verbii, verbilöihe
inessive	verbiis	verbiis, verbilöis
elative	verbist	verbiist, verbilöist
allative	verbille	verbiille, verbilöille
adessive	verbiil	verbiil, verbilöil
ablative	verbilt	verbiilt, verbilöilt
translative	verbiks	verbiiks, verbilöiks
essive	verbinnä, verbiin	verbiinnä, verbilöinnä, verbiin, verbilöin
exessive¹⁾	verbint	verbiint, verbilöint
¹⁾ obsolete ^) the accusative* corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) ^) the comitative** is formed by adding the suffix -ka^? or -kä^? to the genitive.

Synonyms

tekosana

References

V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 27

Italian

Noun

verbi m

plural of verbo

Anagrams

bervi, brevi

Latin

Noun

verbī n

genitive singular of verbum

Latvian

Noun

verbi m

nominative plural form of verbs
vocative plural form of verbs

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.