vihmoja

Ingrian

Etymology 1

From vihma (“rain”) +‎ -oja. Akin to Finnish vihmoa.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋihmojɑ/, [ˈʋihməi̯]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋihmojɑ/, [ˈʋihmo̞jɑ]
  • Rhymes: -ihmoi̯, -ihmojɑ
  • Hyphenation: vih‧mo‧ja

Verb

vihmoja

  1. (intransitive) to rain
Usage notes
  • While more specific, vihmoja is not as frequently used as the construction sattaa vihmaa (literally “to precipitate rain”).
Conjugation
Conjugation of vihmoja (type 7/viskoja, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vihmoin en vihmoi 1st singular oon vihmoint, oon vihmoinut en oo vihmoint, en oo vihmoinut
2nd singular vihmoit et vihmoi 2nd singular oot vihmoint, oot vihmoinut et oo vihmoint, et oo vihmoinut
3rd singular vihmoi ei vihmoi 3rd singular ono vihmoint, ono vihmoinut ei oo vihmoint, ei oo vihmoinut
1st plural vihmoimma emmä vihmoi 1st plural oomma vihmoinneet emmä oo vihmoinneet
2nd plural vihmoitta että vihmoi 2nd plural ootta vihmoinneet että oo vihmoinneet
3rd plural vihmoit1), vihmoivat2), vihmoitaa evät vihmoi 3rd plural ovat vihmoinneet evät oo vihmoinneet
impersonal vihmoitaa ei vihmoita impersonal ono vihmoittu ei oo vihmoittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vihmoin en vihmoint, en vihmoinut 1st singular olin vihmoint, olin vihmoinut en olt vihmoint, en olt vihmoinut
2nd singular vihmoit et vihmoint, et vihmoinut 2nd singular olit vihmoint, olit vihmoinut et olt vihmoint, et olt vihmoinut
3rd singular vihmoi ei vihmoint, ei vihmoinut 3rd singular oli vihmoint, oli vihmoinut ei olt vihmoint, ei olt vihmoinut
1st plural vihmoimma emmä vihmoinneet 1st plural olimma vihmoinneet emmä olleet vihmoinneet
2nd plural vihmoitta että vihmoinneet 2nd plural olitta vihmoinneet että olleet vihmoinneet
3rd plural vihmoit1), vihmoivat2), vihmoittii evät vihmoinneet 3rd plural olivat vihmoinneet evät olleet vihmoinneet
impersonal vihmoittii ei vihmoittu impersonal oli vihmoittu ei olt vihmoittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vihmoisin en vihmois 1st singular olisin vihmoint, olisin vihmoinut en olis vihmoint, en olis vihmoinut
2nd singular vihmoisit, vihmoist1) et vihmois 2nd singular olisit vihmoint, olisit vihmoinut et olis vihmoint, et olis vihmoinut
3rd singular vihmois ei vihmois 3rd singular olis vihmoint, olis vihmoinut ei olis vihmoint, ei olis vihmoinut
1st plural vihmoisimma emmä vihmois 1st plural olisimma vihmoinneet emmä olis vihmoinneet
2nd plural vihmoisitta että vihmois 2nd plural olisitta vihmoinneet että olis vihmoinneet
3rd plural vihmoisiit1), vihmoisivat2), vihmoittais evät vihmois 3rd plural olisivat vihmoinneet evät olis vihmoinneet
impersonal vihmoittais ei vihmoittais impersonal olis vihmoittu ei olis vihmoittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vihmoi elä vihmoi 2nd singular oo vihmoint, oo vihmoinut elä oo vihmoint, elä oo vihmoinut
3rd singular vihmoikoo elköö vihmoiko 3rd singular olkoo vihmoint, olkoo vihmoinut elköö olko vihmoint, elköö olko vihmoinut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vihmoikaa elkää vihmoiko 2nd plural olkaa vihmoinneet elkää olko vihmoinneet
3rd plural vihmoikoot elkööt vihmoiko 3rd plural olkoot vihmoinneet elkööt olko vihmoinneet
impersonal vihmoittakkoo elköö vihmoittako impersonal olkoo vihmoittu elköö olko vihmoittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vihmoinen en vihmoine
2nd singular vihmoinet et vihmoine
3rd singular vihmoinoo ei vihmoine
1st plural vihmoinemma emmä vihmoine
2nd plural vihmoinetta että vihmoine
3rd plural vihmoinoot evät vihmoine
impersonal vihmoittannoo ei vihmoittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vihmoja present vihmoiva vihmoittava
2nd inessive vihmojees past vihmoint, vihmoinut vihmoittu
instructive vihmojen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vihmoikaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vihmoimaa
inessive vihmoimaas
elative vihmoimast
abessive vihmoimata
4th nominative vihmoimiin
partitive vihmoimista, vihmoimist
Synonyms
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋihmojɑ/, [ˈʋihməi̯]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋihmojɑ/, [ˈʋihmo̞jɑ]
  • Rhymes: -ihmoi̯, -ihmojɑ
  • Hyphenation: vih‧mo‧ja

Noun

vihmoja

  1. partitive plural of vihma

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 666
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.