vilkuttaminen

Finnish

Etymology

vilkuttaa +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋilkutːɑminen/, [ˈʋilkut̪ˌt̪ɑmine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): vil‧kut‧ta‧mi‧nen

Noun

vilkuttaminen

  1. waving (one's hand)
  2. flashing repeatedly (such as when signaling with a torch)

Declension
Inflection of vilkuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vilkuttaminen vilkuttamiset
genitive vilkuttamisen vilkuttamisten
vilkuttamisien
partitive vilkuttamista vilkuttamisia
illative vilkuttamiseen vilkuttamisiin
singular plural
nominative vilkuttaminen vilkuttamiset
accusative nom. vilkuttaminen vilkuttamiset
gen. vilkuttamisen
genitive vilkuttamisen vilkuttamisten
vilkuttamisien
partitive vilkuttamista vilkuttamisia
inessive vilkuttamisessa vilkuttamisissa
elative vilkuttamisesta vilkuttamisista
illative vilkuttamiseen vilkuttamisiin
adessive vilkuttamisella vilkuttamisilla
ablative vilkuttamiselta vilkuttamisilta
allative vilkuttamiselle vilkuttamisille
essive vilkuttamisena vilkuttamisina
translative vilkuttamiseksi vilkuttamisiksi
instructive — vilkuttamisin
abessive vilkuttamisetta vilkuttamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vilkuttaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vilkuttamiseni vilkuttamiseni
accusative nom. vilkuttamiseni vilkuttamiseni
gen. vilkuttamiseni
genitive vilkuttamiseni vilkuttamisteni
vilkuttamisieni
partitive vilkuttamistani vilkuttamisiani
inessive vilkuttamisessani vilkuttamisissani
elative vilkuttamisestani vilkuttamisistani
illative vilkuttamiseeni vilkuttamisiini
adessive vilkuttamisellani vilkuttamisillani
ablative vilkuttamiseltani vilkuttamisiltani
allative vilkuttamiselleni vilkuttamisilleni
essive vilkuttamisenani vilkuttamisinani
translative vilkuttamisekseni vilkuttamisikseni
instructive — —
abessive vilkuttamisettani vilkuttamisittani
comitative — vilkuttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vilkuttamisesi vilkuttamisesi
accusative nom. vilkuttamisesi vilkuttamisesi
gen. vilkuttamisesi
genitive vilkuttamisesi vilkuttamistesi
vilkuttamisiesi
partitive vilkuttamistasi vilkuttamisiasi
inessive vilkuttamisessasi vilkuttamisissasi
elative vilkuttamisestasi vilkuttamisistasi
illative vilkuttamiseesi vilkuttamisiisi
adessive vilkuttamisellasi vilkuttamisillasi
ablative vilkuttamiseltasi vilkuttamisiltasi
allative vilkuttamisellesi vilkuttamisillesi
essive vilkuttamisenasi vilkuttamisinasi
translative vilkuttamiseksesi vilkuttamisiksesi
instructive — —
abessive vilkuttamisettasi vilkuttamisittasi
comitative — vilkuttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vilkuttamisemme vilkuttamisemme
accusative nom. vilkuttamisemme vilkuttamisemme
gen. vilkuttamisemme
genitive vilkuttamisemme vilkuttamistemme
vilkuttamisiemme
partitive vilkuttamistamme vilkuttamisiamme
inessive vilkuttamisessamme vilkuttamisissamme
elative vilkuttamisestamme vilkuttamisistamme
illative vilkuttamiseemme vilkuttamisiimme
adessive vilkuttamisellamme vilkuttamisillamme
ablative vilkuttamiseltamme vilkuttamisiltamme
allative vilkuttamisellemme vilkuttamisillemme
essive vilkuttamisenamme vilkuttamisinamme
translative vilkuttamiseksemme vilkuttamisiksemme
instructive — —
abessive vilkuttamisettamme vilkuttamisittamme
comitative — vilkuttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vilkuttamisenne vilkuttamisenne
accusative nom. vilkuttamisenne vilkuttamisenne
gen. vilkuttamisenne
genitive vilkuttamisenne vilkuttamistenne
vilkuttamisienne
partitive vilkuttamistanne vilkuttamisianne
inessive vilkuttamisessanne vilkuttamisissanne
elative vilkuttamisestanne vilkuttamisistanne
illative vilkuttamiseenne vilkuttamisiinne
adessive vilkuttamisellanne vilkuttamisillanne
ablative vilkuttamiseltanne vilkuttamisiltanne
allative vilkuttamisellenne vilkuttamisillenne
essive vilkuttamisenanne vilkuttamisinanne
translative vilkuttamiseksenne vilkuttamisiksenne
instructive — —
abessive vilkuttamisettanne vilkuttamisittanne
comitative — vilkuttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vilkuttamisensa vilkuttamisensa
accusative nom. vilkuttamisensa vilkuttamisensa
gen. vilkuttamisensa
genitive vilkuttamisensa vilkuttamistensa
vilkuttamisiensa
partitive vilkuttamistaan
vilkuttamistansa		 vilkuttamisiaan
vilkuttamisiansa
inessive vilkuttamisessaan
vilkuttamisessansa		 vilkuttamisissaan
vilkuttamisissansa
elative vilkuttamisestaan
vilkuttamisestansa		 vilkuttamisistaan
vilkuttamisistansa
illative vilkuttamiseensa vilkuttamisiinsa
adessive vilkuttamisellaan
vilkuttamisellansa		 vilkuttamisillaan
vilkuttamisillansa
ablative vilkuttamiseltaan
vilkuttamiseltansa		 vilkuttamisiltaan
vilkuttamisiltansa
allative vilkuttamiselleen
vilkuttamisellensa		 vilkuttamisilleen
vilkuttamisillensa
essive vilkuttamisenaan
vilkuttamisenansa		 vilkuttamisinaan
vilkuttamisinansa
translative vilkuttamisekseen
vilkuttamiseksensa		 vilkuttamisikseen
vilkuttamisiksensa
instructive — —
abessive vilkuttamisettaan
vilkuttamisettansa		 vilkuttamisittaan
vilkuttamisittansa
comitative — vilkuttamisineen
vilkuttamisinensa

Verb

vilkuttaminen

  1. nominative of fourth infinitive of vilkuttaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.