vitutus

Finnish

Etymology

vituttaa (“(vulgar) to be extremely annoyed”) +‎ -us

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋitutus/, [ˈʋit̪ut̪us̠]
  • Rhymes: -itutus
  • Syllabification(key): vi‧tu‧tus

Noun

vitutus

  1. (vulgar) The state of being extremely annoyed, irritated, or pissed off, also describes being bugged by something. Further description in the article of the verb vituttaa.

Usage notes
  • If one wants to clean up his language a little bit, but keep the message clear, one may use terms hatutus or ketutus (derived from hattu (hat) and kettu (fox), which rhyme with vittu) instead of vitutus.

Declension
Inflection of vitutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vitutus vitutukset
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
illative vitutukseen vitutuksiin
singular plural
nominative vitutus vitutukset
accusative nom. vitutus vitutukset
gen. vitutuksen
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
inessive vitutuksessa vitutuksissa
elative vitutuksesta vitutuksista
illative vitutukseen vitutuksiin
adessive vitutuksella vitutuksilla
ablative vitutukselta vitutuksilta
allative vitutukselle vitutuksille
essive vitutuksena vitutuksina
translative vitutukseksi vitutuksiksi
instructive — vitutuksin
abessive vitutuksetta vitutuksitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vitutus (type vastaus)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vitutukseni vitutukseni
accusative nom. vitutukseni vitutukseni
gen. vitutukseni
genitive vitutukseni vitutusteni
vitutuksieni
partitive vitutustani vitutuksiani
inessive vitutuksessani vitutuksissani
elative vitutuksestani vitutuksistani
illative vitutukseeni vitutuksiini
adessive vitutuksellani vitutuksillani
ablative vitutukseltani vitutuksiltani
allative vitutukselleni vitutuksilleni
essive vitutuksenani vitutuksinani
translative vitutuksekseni vitutuksikseni
instructive — —
abessive vitutuksettani vitutuksittani
comitative — vitutuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vitutuksesi vitutuksesi
accusative nom. vitutuksesi vitutuksesi
gen. vitutuksesi
genitive vitutuksesi vitutustesi
vitutuksiesi
partitive vitutustasi vitutuksiasi
inessive vitutuksessasi vitutuksissasi
elative vitutuksestasi vitutuksistasi
illative vitutukseesi vitutuksiisi
adessive vitutuksellasi vitutuksillasi
ablative vitutukseltasi vitutuksiltasi
allative vitutuksellesi vitutuksillesi
essive vitutuksenasi vitutuksinasi
translative vitutukseksesi vitutuksiksesi
instructive — —
abessive vitutuksettasi vitutuksittasi
comitative — vitutuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vitutuksemme vitutuksemme
accusative nom. vitutuksemme vitutuksemme
gen. vitutuksemme
genitive vitutuksemme vitutustemme
vitutuksiemme
partitive vitutustamme vitutuksiamme
inessive vitutuksessamme vitutuksissamme
elative vitutuksestamme vitutuksistamme
illative vitutukseemme vitutuksiimme
adessive vitutuksellamme vitutuksillamme
ablative vitutukseltamme vitutuksiltamme
allative vitutuksellemme vitutuksillemme
essive vitutuksenamme vitutuksinamme
translative vitutukseksemme vitutuksiksemme
instructive — —
abessive vitutuksettamme vitutuksittamme
comitative — vitutuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vitutuksenne vitutuksenne
accusative nom. vitutuksenne vitutuksenne
gen. vitutuksenne
genitive vitutuksenne vitutustenne
vitutuksienne
partitive vitutustanne vitutuksianne
inessive vitutuksessanne vitutuksissanne
elative vitutuksestanne vitutuksistanne
illative vitutukseenne vitutuksiinne
adessive vitutuksellanne vitutuksillanne
ablative vitutukseltanne vitutuksiltanne
allative vitutuksellenne vitutuksillenne
essive vitutuksenanne vitutuksinanne
translative vitutukseksenne vitutuksiksenne
instructive — —
abessive vitutuksettanne vitutuksittanne
comitative — vitutuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vitutuksensa vitutuksensa
accusative nom. vitutuksensa vitutuksensa
gen. vitutuksensa
genitive vitutuksensa vitutustensa
vitutuksiensa
partitive vitutustaan
vitutustansa		 vitutuksiaan
vitutuksiansa
inessive vitutuksessaan
vitutuksessansa		 vitutuksissaan
vitutuksissansa
elative vitutuksestaan
vitutuksestansa		 vitutuksistaan
vitutuksistansa
illative vitutukseensa vitutuksiinsa
adessive vitutuksellaan
vitutuksellansa		 vitutuksillaan
vitutuksillansa
ablative vitutukseltaan
vitutukseltansa		 vitutuksiltaan
vitutuksiltansa
allative vitutukselleen
vitutuksellensa		 vitutuksilleen
vitutuksillensa
essive vitutuksenaan
vitutuksenansa		 vitutuksinaan
vitutuksinansa
translative vitutuksekseen
vitutukseksensa		 vitutuksikseen
vitutuksiksensa
instructive — —
abessive vitutuksettaan
vitutuksettansa		 vitutuksittaan
vitutuksittansa
comitative — vitutuksineen
vitutuksinensa

Synonyms

Compounds
  • vitutuskäyrä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.