vuorotteleminen

Finnish

Etymology

vuorotella +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋuo̯rotːeleminen/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): vuo‧rot‧te‧le‧mi‧nen

Noun

vuorotteleminen

  1. alternating, rotating, taking turns

Declension
Inflection of vuorotteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vuorotteleminen vuorottelemiset
genitive vuorottelemisen vuorottelemisten
vuorottelemisien
partitive vuorottelemista vuorottelemisia
illative vuorottelemiseen vuorottelemisiin
singular plural
nominative vuorotteleminen vuorottelemiset
accusative nom. vuorotteleminen vuorottelemiset
gen. vuorottelemisen
genitive vuorottelemisen vuorottelemisten
vuorottelemisien
partitive vuorottelemista vuorottelemisia
inessive vuorottelemisessa vuorottelemisissa
elative vuorottelemisesta vuorottelemisista
illative vuorottelemiseen vuorottelemisiin
adessive vuorottelemisella vuorottelemisilla
ablative vuorottelemiselta vuorottelemisilta
allative vuorottelemiselle vuorottelemisille
essive vuorottelemisena vuorottelemisina
translative vuorottelemiseksi vuorottelemisiksi
instructive — vuorottelemisin
abessive vuorottelemisetta vuorottelemisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuorotteleminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuorottelemiseni vuorottelemiseni
accusative nom. vuorottelemiseni vuorottelemiseni
gen. vuorottelemiseni
genitive vuorottelemiseni vuorottelemisteni
vuorottelemisieni
partitive vuorottelemistani vuorottelemisiani
inessive vuorottelemisessani vuorottelemisissani
elative vuorottelemisestani vuorottelemisistani
illative vuorottelemiseeni vuorottelemisiini
adessive vuorottelemisellani vuorottelemisillani
ablative vuorottelemiseltani vuorottelemisiltani
allative vuorottelemiselleni vuorottelemisilleni
essive vuorottelemisenani vuorottelemisinani
translative vuorottelemisekseni vuorottelemisikseni
instructive — —
abessive vuorottelemisettani vuorottelemisittani
comitative — vuorottelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuorottelemisesi vuorottelemisesi
accusative nom. vuorottelemisesi vuorottelemisesi
gen. vuorottelemisesi
genitive vuorottelemisesi vuorottelemistesi
vuorottelemisiesi
partitive vuorottelemistasi vuorottelemisiasi
inessive vuorottelemisessasi vuorottelemisissasi
elative vuorottelemisestasi vuorottelemisistasi
illative vuorottelemiseesi vuorottelemisiisi
adessive vuorottelemisellasi vuorottelemisillasi
ablative vuorottelemiseltasi vuorottelemisiltasi
allative vuorottelemisellesi vuorottelemisillesi
essive vuorottelemisenasi vuorottelemisinasi
translative vuorottelemiseksesi vuorottelemisiksesi
instructive — —
abessive vuorottelemisettasi vuorottelemisittasi
comitative — vuorottelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottelemisemme vuorottelemisemme
accusative nom. vuorottelemisemme vuorottelemisemme
gen. vuorottelemisemme
genitive vuorottelemisemme vuorottelemistemme
vuorottelemisiemme
partitive vuorottelemistamme vuorottelemisiamme
inessive vuorottelemisessamme vuorottelemisissamme
elative vuorottelemisestamme vuorottelemisistamme
illative vuorottelemiseemme vuorottelemisiimme
adessive vuorottelemisellamme vuorottelemisillamme
ablative vuorottelemiseltamme vuorottelemisiltamme
allative vuorottelemisellemme vuorottelemisillemme
essive vuorottelemisenamme vuorottelemisinamme
translative vuorottelemiseksemme vuorottelemisiksemme
instructive — —
abessive vuorottelemisettamme vuorottelemisittamme
comitative — vuorottelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottelemisenne vuorottelemisenne
accusative nom. vuorottelemisenne vuorottelemisenne
gen. vuorottelemisenne
genitive vuorottelemisenne vuorottelemistenne
vuorottelemisienne
partitive vuorottelemistanne vuorottelemisianne
inessive vuorottelemisessanne vuorottelemisissanne
elative vuorottelemisestanne vuorottelemisistanne
illative vuorottelemiseenne vuorottelemisiinne
adessive vuorottelemisellanne vuorottelemisillanne
ablative vuorottelemiseltanne vuorottelemisiltanne
allative vuorottelemisellenne vuorottelemisillenne
essive vuorottelemisenanne vuorottelemisinanne
translative vuorottelemiseksenne vuorottelemisiksenne
instructive — —
abessive vuorottelemisettanne vuorottelemisittanne
comitative — vuorottelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuorottelemisensa vuorottelemisensa
accusative nom. vuorottelemisensa vuorottelemisensa
gen. vuorottelemisensa
genitive vuorottelemisensa vuorottelemistensa
vuorottelemisiensa
partitive vuorottelemistaan
vuorottelemistansa		 vuorottelemisiaan
vuorottelemisiansa
inessive vuorottelemisessaan
vuorottelemisessansa		 vuorottelemisissaan
vuorottelemisissansa
elative vuorottelemisestaan
vuorottelemisestansa		 vuorottelemisistaan
vuorottelemisistansa
illative vuorottelemiseensa vuorottelemisiinsa
adessive vuorottelemisellaan
vuorottelemisellansa		 vuorottelemisillaan
vuorottelemisillansa
ablative vuorottelemiseltaan
vuorottelemiseltansa		 vuorottelemisiltaan
vuorottelemisiltansa
allative vuorottelemiselleen
vuorottelemisellensa		 vuorottelemisilleen
vuorottelemisillensa
essive vuorottelemisenaan
vuorottelemisenansa		 vuorottelemisinaan
vuorottelemisinansa
translative vuorottelemisekseen
vuorottelemiseksensa		 vuorottelemisikseen
vuorottelemisiksensa
instructive — —
abessive vuorottelemisettaan
vuorottelemisettansa		 vuorottelemisittaan
vuorottelemisittansa
comitative — vuorottelemisineen
vuorottelemisinensa

Verb

vuorotteleminen

  1. nominative of fourth infinitive of vuorotella
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.