yksinvaltainen

Finnish

Etymology

yksinvalta (“autocracy”) +‎ -inen (“-ish, -ic”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈyksinˌʋɑltɑi̯nen/, [ˈyks̠inˌʋɑlt̪ɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑltɑinen
  • Syllabification(key): yk‧sin‧val‧tai‧nen

Adjective

yksinvaltainen (comparative yksinvaltaisempi, superlative yksinvaltaisin)

  1. autocratic

Declension
Inflection of yksinvaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinvaltainen yksinvaltaiset
genitive yksinvaltaisen yksinvaltaisten
yksinvaltaisien
partitive yksinvaltaista yksinvaltaisia
illative yksinvaltaiseen yksinvaltaisiin
singular plural
nominative yksinvaltainen yksinvaltaiset
accusative nom. yksinvaltainen yksinvaltaiset
gen. yksinvaltaisen
genitive yksinvaltaisen yksinvaltaisten
yksinvaltaisien
partitive yksinvaltaista yksinvaltaisia
inessive yksinvaltaisessa yksinvaltaisissa
elative yksinvaltaisesta yksinvaltaisista
illative yksinvaltaiseen yksinvaltaisiin
adessive yksinvaltaisella yksinvaltaisilla
ablative yksinvaltaiselta yksinvaltaisilta
allative yksinvaltaiselle yksinvaltaisille
essive yksinvaltaisena yksinvaltaisina
translative yksinvaltaiseksi yksinvaltaisiksi
instructive — yksinvaltaisin
abessive yksinvaltaisetta yksinvaltaisitta
comitative — yksinvaltaisine
Possessive forms of yksinvaltainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative yksinvaltaiseni yksinvaltaiseni
accusative nom. yksinvaltaiseni yksinvaltaiseni
gen. yksinvaltaiseni
genitive yksinvaltaiseni yksinvaltaisteni
yksinvaltaisieni
partitive yksinvaltaistani yksinvaltaisiani
inessive yksinvaltaisessani yksinvaltaisissani
elative yksinvaltaisestani yksinvaltaisistani
illative yksinvaltaiseeni yksinvaltaisiini
adessive yksinvaltaisellani yksinvaltaisillani
ablative yksinvaltaiseltani yksinvaltaisiltani
allative yksinvaltaiselleni yksinvaltaisilleni
essive yksinvaltaisenani yksinvaltaisinani
translative yksinvaltaisekseni yksinvaltaisikseni
instructive — —
abessive yksinvaltaisettani yksinvaltaisittani
comitative — yksinvaltaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yksinvaltaisesi yksinvaltaisesi
accusative nom. yksinvaltaisesi yksinvaltaisesi
gen. yksinvaltaisesi
genitive yksinvaltaisesi yksinvaltaistesi
yksinvaltaisiesi
partitive yksinvaltaistasi yksinvaltaisiasi
inessive yksinvaltaisessasi yksinvaltaisissasi
elative yksinvaltaisestasi yksinvaltaisistasi
illative yksinvaltaiseesi yksinvaltaisiisi
adessive yksinvaltaisellasi yksinvaltaisillasi
ablative yksinvaltaiseltasi yksinvaltaisiltasi
allative yksinvaltaisellesi yksinvaltaisillesi
essive yksinvaltaisenasi yksinvaltaisinasi
translative yksinvaltaiseksesi yksinvaltaisiksesi
instructive — —
abessive yksinvaltaisettasi yksinvaltaisittasi
comitative — yksinvaltaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yksinvaltaisemme yksinvaltaisemme
accusative nom. yksinvaltaisemme yksinvaltaisemme
gen. yksinvaltaisemme
genitive yksinvaltaisemme yksinvaltaistemme
yksinvaltaisiemme
partitive yksinvaltaistamme yksinvaltaisiamme
inessive yksinvaltaisessamme yksinvaltaisissamme
elative yksinvaltaisestamme yksinvaltaisistamme
illative yksinvaltaiseemme yksinvaltaisiimme
adessive yksinvaltaisellamme yksinvaltaisillamme
ablative yksinvaltaiseltamme yksinvaltaisiltamme
allative yksinvaltaisellemme yksinvaltaisillemme
essive yksinvaltaisenamme yksinvaltaisinamme
translative yksinvaltaiseksemme yksinvaltaisiksemme
instructive — —
abessive yksinvaltaisettamme yksinvaltaisittamme
comitative — yksinvaltaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yksinvaltaisenne yksinvaltaisenne
accusative nom. yksinvaltaisenne yksinvaltaisenne
gen. yksinvaltaisenne
genitive yksinvaltaisenne yksinvaltaistenne
yksinvaltaisienne
partitive yksinvaltaistanne yksinvaltaisianne
inessive yksinvaltaisessanne yksinvaltaisissanne
elative yksinvaltaisestanne yksinvaltaisistanne
illative yksinvaltaiseenne yksinvaltaisiinne
adessive yksinvaltaisellanne yksinvaltaisillanne
ablative yksinvaltaiseltanne yksinvaltaisiltanne
allative yksinvaltaisellenne yksinvaltaisillenne
essive yksinvaltaisenanne yksinvaltaisinanne
translative yksinvaltaiseksenne yksinvaltaisiksenne
instructive — —
abessive yksinvaltaisettanne yksinvaltaisittanne
comitative — yksinvaltaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yksinvaltaisensa yksinvaltaisensa
accusative nom. yksinvaltaisensa yksinvaltaisensa
gen. yksinvaltaisensa
genitive yksinvaltaisensa yksinvaltaistensa
yksinvaltaisiensa
partitive yksinvaltaistaan
yksinvaltaistansa		 yksinvaltaisiaan
yksinvaltaisiansa
inessive yksinvaltaisessaan
yksinvaltaisessansa		 yksinvaltaisissaan
yksinvaltaisissansa
elative yksinvaltaisestaan
yksinvaltaisestansa		 yksinvaltaisistaan
yksinvaltaisistansa
illative yksinvaltaiseensa yksinvaltaisiinsa
adessive yksinvaltaisellaan
yksinvaltaisellansa		 yksinvaltaisillaan
yksinvaltaisillansa
ablative yksinvaltaiseltaan
yksinvaltaiseltansa		 yksinvaltaisiltaan
yksinvaltaisiltansa
allative yksinvaltaiselleen
yksinvaltaisellensa		 yksinvaltaisilleen
yksinvaltaisillensa
essive yksinvaltaisenaan
yksinvaltaisenansa		 yksinvaltaisinaan
yksinvaltaisinansa
translative yksinvaltaisekseen
yksinvaltaiseksensa		 yksinvaltaisikseen
yksinvaltaisiksensa
instructive — —
abessive yksinvaltaisettaan
yksinvaltaisettansa		 yksinvaltaisittaan
yksinvaltaisittansa
comitative — yksinvaltaisineen
yksinvaltaisinensa

Synonyms

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.