-ks

• IPA^(key): /-ks/, [-ks̠]

-ks

1. (colloquial, enclitic) Contraction of -kos.

   löytyyks mitää? are you finding anything?

Not subject to vowel harmony; both -kos and -kös become -ks.

• -ko
• § 837 Liitepartikkeli -s kysymyssanoissa

• IPA^(key): /-ks/, [-ks̠]

-ks

1. (colloquial, dialectal) Alternative form of -ksi.

From Proto-Finnic *-ksi. Cognates include Finnish -ksi and Estonian -ks.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /-ksi/, [-ks̠i]
• (Soikkola) IPA^(key): /-ks/, [-kʃ]

-ks

1. Used to form the translative case.
2. (folk poetic, obsolete) Together with a possessive suffix, used to form the long first infinitive with the meaning "in order to".
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Oute Loan kylästä, “1140. Soikkola, Tarinaisi, III2”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎, volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 1-2:

     Etsi maata maataksee // Lehtoa levätäksee

     She searched for land to lie down // For woods to take a break

• In the Soikkola dialect, in the function of the translative case, may trigger vowel elongation of the preceding vowel.

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 44