kaupunkikunta

Finnish

Etymology

kaupunki + kunta

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑu̯puŋkiˌkuntɑ/, [ˈkɑu̯puŋkiˌkun̪t̪ɑ]
  • Rhymes: -untɑ
  • Syllabification(key): kau‧pun‧ki‧kun‧ta

Noun

kaupunkikunta

  1. borough, urban municipality, township

Declension

Inflection of kaupunkikunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative kaupunkikunta kaupunkikunnat
genitive kaupunkikunnan kaupunkikuntien
partitive kaupunkikuntaa kaupunkikuntia
illative kaupunkikuntaan kaupunkikuntiin
singular plural
nominative kaupunkikunta kaupunkikunnat
accusative nom. kaupunkikunta kaupunkikunnat
gen. kaupunkikunnan
genitive kaupunkikunnan kaupunkikuntien
kaupunkikuntainrare
partitive kaupunkikuntaa kaupunkikuntia
inessive kaupunkikunnassa kaupunkikunnissa
elative kaupunkikunnasta kaupunkikunnista
illative kaupunkikuntaan kaupunkikuntiin
adessive kaupunkikunnalla kaupunkikunnilla
ablative kaupunkikunnalta kaupunkikunnilta
allative kaupunkikunnalle kaupunkikunnille
essive kaupunkikuntana kaupunkikuntina
translative kaupunkikunnaksi kaupunkikunniksi
instructive kaupunkikunnin
abessive kaupunkikunnatta kaupunkikunnitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaupunkikunta (type koira)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntani kaupunkikuntani
accusative nom. kaupunkikuntani kaupunkikuntani
gen. kaupunkikuntani
genitive kaupunkikuntani kaupunkikuntieni
kaupunkikuntainirare
partitive kaupunkikuntaani kaupunkikuntiani
inessive kaupunkikunnassani kaupunkikunnissani
elative kaupunkikunnastani kaupunkikunnistani
illative kaupunkikuntaani kaupunkikuntiini
adessive kaupunkikunnallani kaupunkikunnillani
ablative kaupunkikunnaltani kaupunkikunniltani
allative kaupunkikunnalleni kaupunkikunnilleni
essive kaupunkikuntanani kaupunkikuntinani
translative kaupunkikunnakseni kaupunkikunnikseni
instructive
abessive kaupunkikunnattani kaupunkikunnittani
comitative kaupunkikuntineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntasi kaupunkikuntasi
accusative nom. kaupunkikuntasi kaupunkikuntasi
gen. kaupunkikuntasi
genitive kaupunkikuntasi kaupunkikuntiesi
kaupunkikuntaisirare
partitive kaupunkikuntaasi kaupunkikuntiasi
inessive kaupunkikunnassasi kaupunkikunnissasi
elative kaupunkikunnastasi kaupunkikunnistasi
illative kaupunkikuntaasi kaupunkikuntiisi
adessive kaupunkikunnallasi kaupunkikunnillasi
ablative kaupunkikunnaltasi kaupunkikunniltasi
allative kaupunkikunnallesi kaupunkikunnillesi
essive kaupunkikuntanasi kaupunkikuntinasi
translative kaupunkikunnaksesi kaupunkikunniksesi
instructive
abessive kaupunkikunnattasi kaupunkikunnittasi
comitative kaupunkikuntinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntamme kaupunkikuntamme
accusative nom. kaupunkikuntamme kaupunkikuntamme
gen. kaupunkikuntamme
genitive kaupunkikuntamme kaupunkikuntiemme
kaupunkikuntaimmerare
partitive kaupunkikuntaamme kaupunkikuntiamme
inessive kaupunkikunnassamme kaupunkikunnissamme
elative kaupunkikunnastamme kaupunkikunnistamme
illative kaupunkikuntaamme kaupunkikuntiimme
adessive kaupunkikunnallamme kaupunkikunnillamme
ablative kaupunkikunnaltamme kaupunkikunniltamme
allative kaupunkikunnallemme kaupunkikunnillemme
essive kaupunkikuntanamme kaupunkikuntinamme
translative kaupunkikunnaksemme kaupunkikunniksemme
instructive
abessive kaupunkikunnattamme kaupunkikunnittamme
comitative kaupunkikuntinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntanne kaupunkikuntanne
accusative nom. kaupunkikuntanne kaupunkikuntanne
gen. kaupunkikuntanne
genitive kaupunkikuntanne kaupunkikuntienne
kaupunkikuntainnerare
partitive kaupunkikuntaanne kaupunkikuntianne
inessive kaupunkikunnassanne kaupunkikunnissanne
elative kaupunkikunnastanne kaupunkikunnistanne
illative kaupunkikuntaanne kaupunkikuntiinne
adessive kaupunkikunnallanne kaupunkikunnillanne
ablative kaupunkikunnaltanne kaupunkikunniltanne
allative kaupunkikunnallenne kaupunkikunnillenne
essive kaupunkikuntananne kaupunkikuntinanne
translative kaupunkikunnaksenne kaupunkikunniksenne
instructive
abessive kaupunkikunnattanne kaupunkikunnittanne
comitative kaupunkikuntinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntansa kaupunkikuntansa
accusative nom. kaupunkikuntansa kaupunkikuntansa
gen. kaupunkikuntansa
genitive kaupunkikuntansa kaupunkikuntiensa
kaupunkikuntainsarare
partitive kaupunkikuntaansa kaupunkikuntiaan
kaupunkikuntiansa
inessive kaupunkikunnassaan
kaupunkikunnassansa
kaupunkikunnissaan
kaupunkikunnissansa
elative kaupunkikunnastaan
kaupunkikunnastansa
kaupunkikunnistaan
kaupunkikunnistansa
illative kaupunkikuntaansa kaupunkikuntiinsa
adessive kaupunkikunnallaan
kaupunkikunnallansa
kaupunkikunnillaan
kaupunkikunnillansa
ablative kaupunkikunnaltaan
kaupunkikunnaltansa
kaupunkikunniltaan
kaupunkikunniltansa
allative kaupunkikunnalleen
kaupunkikunnallensa
kaupunkikunnilleen
kaupunkikunnillensa
essive kaupunkikuntanaan
kaupunkikuntanansa
kaupunkikuntinaan
kaupunkikuntinansa
translative kaupunkikunnakseen
kaupunkikunnaksensa
kaupunkikunnikseen
kaupunkikunniksensa
instructive
abessive kaupunkikunnattaan
kaupunkikunnattansa
kaupunkikunnittaan
kaupunkikunnittansa
comitative kaupunkikuntineen
kaupunkikuntinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.