maailmankuulu

Finnish

Etymology

maailman (“of the world”) +‎ kuulu (“renowned, famous”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌkuːlu/, [ˈmɑː(ˌ)ilmɑŋˌkuːlu]
  • Rhymes: -uːlu
  • Syllabification(key): maa‧il‧man‧kuu‧lu

Adjective

maailmankuulu (not comparable)

  1. world-renowned, world-famous

Declension
Inflection of maailmankuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative maailmankuulu maailmankuulut
genitive maailmankuulun maailmankuulujen
partitive maailmankuulua maailmankuuluja
illative maailmankuuluun maailmankuuluihin
singular plural
nominative maailmankuulu maailmankuulut
accusative nom. maailmankuulu maailmankuulut
gen. maailmankuulun
genitive maailmankuulun maailmankuulujen
partitive maailmankuulua maailmankuuluja
inessive maailmankuulussa maailmankuuluissa
elative maailmankuulusta maailmankuuluista
illative maailmankuuluun maailmankuuluihin
adessive maailmankuululla maailmankuuluilla
ablative maailmankuululta maailmankuuluilta
allative maailmankuululle maailmankuuluille
essive maailmankuuluna maailmankuuluina
translative maailmankuuluksi maailmankuuluiksi
instructive — maailmankuuluin
abessive maailmankuulutta maailmankuuluitta
comitative — maailmankuuluine
Possessive forms of maailmankuulu (type valo)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative maailmankuuluni maailmankuuluni
accusative nom. maailmankuuluni maailmankuuluni
gen. maailmankuuluni
genitive maailmankuuluni maailmankuulujeni
partitive maailmankuuluani maailmankuulujani
inessive maailmankuulussani maailmankuuluissani
elative maailmankuulustani maailmankuuluistani
illative maailmankuuluuni maailmankuuluihini
adessive maailmankuulullani maailmankuuluillani
ablative maailmankuulultani maailmankuuluiltani
allative maailmankuululleni maailmankuuluilleni
essive maailmankuulunani maailmankuuluinani
translative maailmankuulukseni maailmankuuluikseni
instructive — —
abessive maailmankuuluttani maailmankuuluittani
comitative — maailmankuuluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative maailmankuulusi maailmankuulusi
accusative nom. maailmankuulusi maailmankuulusi
gen. maailmankuulusi
genitive maailmankuulusi maailmankuulujesi
partitive maailmankuuluasi maailmankuulujasi
inessive maailmankuulussasi maailmankuuluissasi
elative maailmankuulustasi maailmankuuluistasi
illative maailmankuuluusi maailmankuuluihisi
adessive maailmankuulullasi maailmankuuluillasi
ablative maailmankuulultasi maailmankuuluiltasi
allative maailmankuulullesi maailmankuuluillesi
essive maailmankuulunasi maailmankuuluinasi
translative maailmankuuluksesi maailmankuuluiksesi
instructive — —
abessive maailmankuuluttasi maailmankuuluittasi
comitative — maailmankuuluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative maailmankuulumme maailmankuulumme
accusative nom. maailmankuulumme maailmankuulumme
gen. maailmankuulumme
genitive maailmankuulumme maailmankuulujemme
partitive maailmankuuluamme maailmankuulujamme
inessive maailmankuulussamme maailmankuuluissamme
elative maailmankuulustamme maailmankuuluistamme
illative maailmankuuluumme maailmankuuluihimme
adessive maailmankuulullamme maailmankuuluillamme
ablative maailmankuulultamme maailmankuuluiltamme
allative maailmankuulullemme maailmankuuluillemme
essive maailmankuulunamme maailmankuuluinamme
translative maailmankuuluksemme maailmankuuluiksemme
instructive — —
abessive maailmankuuluttamme maailmankuuluittamme
comitative — maailmankuuluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative maailmankuulunne maailmankuulunne
accusative nom. maailmankuulunne maailmankuulunne
gen. maailmankuulunne
genitive maailmankuulunne maailmankuulujenne
partitive maailmankuuluanne maailmankuulujanne
inessive maailmankuulussanne maailmankuuluissanne
elative maailmankuulustanne maailmankuuluistanne
illative maailmankuuluunne maailmankuuluihinne
adessive maailmankuulullanne maailmankuuluillanne
ablative maailmankuulultanne maailmankuuluiltanne
allative maailmankuulullenne maailmankuuluillenne
essive maailmankuulunanne maailmankuuluinanne
translative maailmankuuluksenne maailmankuuluiksenne
instructive — —
abessive maailmankuuluttanne maailmankuuluittanne
comitative — maailmankuuluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative maailmankuulunsa maailmankuulunsa
accusative nom. maailmankuulunsa maailmankuulunsa
gen. maailmankuulunsa
genitive maailmankuulunsa maailmankuulujensa
partitive maailmankuuluaan
maailmankuuluansa		 maailmankuulujaan
maailmankuulujansa
inessive maailmankuulussaan
maailmankuulussansa		 maailmankuuluissaan
maailmankuuluissansa
elative maailmankuulustaan
maailmankuulustansa		 maailmankuuluistaan
maailmankuuluistansa
illative maailmankuuluunsa maailmankuuluihinsa
adessive maailmankuulullaan
maailmankuulullansa		 maailmankuuluillaan
maailmankuuluillansa
ablative maailmankuulultaan
maailmankuulultansa		 maailmankuuluiltaan
maailmankuuluiltansa
allative maailmankuululleen
maailmankuulullensa		 maailmankuuluilleen
maailmankuuluillensa
essive maailmankuulunaan
maailmankuulunansa		 maailmankuuluinaan
maailmankuuluinansa
translative maailmankuulukseen
maailmankuuluksensa		 maailmankuuluikseen
maailmankuuluiksensa
instructive — —
abessive maailmankuuluttaan
maailmankuuluttansa		 maailmankuuluittaan
maailmankuuluittansa
comitative — maailmankuuluineen
maailmankuuluinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.