nikko

English

Noun

nikko (plural nikkos)

  1. Alternative letter-case form of Nikko.
    • 2016, Kelly Carrero, Evolution Series Books 1-2:
      I smiled at the little smiley face someone had drawn onto the mug in black nikko.

Anagrams

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈnikːo/, [ˈnikːo̞]
  • Rhymes: -ikːo
  • Syllabification(key): nik‧ko

Noun

nikko

  1. (dialectal) Synonym of taimen (brown trout, Salmo trutta).

Declension

Inflection of nikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative nikko nikot
genitive nikon nikkojen
partitive nikkoa nikkoja
illative nikkoon nikkoihin
singular plural
nominative nikko nikot
accusative nom. nikko nikot
gen. nikon
genitive nikon nikkojen
partitive nikkoa nikkoja
inessive nikossa nikoissa
elative nikosta nikoista
illative nikkoon nikkoihin
adessive nikolla nikoilla
ablative nikolta nikoilta
allative nikolle nikoille
essive nikkona nikkoina
translative nikoksi nikoiksi
instructive nikoin
abessive nikotta nikoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of nikko (type valo)
first-person singular possessor
singular plural
nominative nikkoni nikkoni
accusative nom. nikkoni nikkoni
gen. nikkoni
genitive nikkoni nikkojeni
partitive nikkoani nikkojani
inessive nikossani nikoissani
elative nikostani nikoistani
illative nikkooni nikkoihini
adessive nikollani nikoillani
ablative nikoltani nikoiltani
allative nikolleni nikoilleni
essive nikkonani nikkoinani
translative nikokseni nikoikseni
instructive
abessive nikottani nikoittani
comitative nikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative nikkosi nikkosi
accusative nom. nikkosi nikkosi
gen. nikkosi
genitive nikkosi nikkojesi
partitive nikkoasi nikkojasi
inessive nikossasi nikoissasi
elative nikostasi nikoistasi
illative nikkoosi nikkoihisi
adessive nikollasi nikoillasi
ablative nikoltasi nikoiltasi
allative nikollesi nikoillesi
essive nikkonasi nikkoinasi
translative nikoksesi nikoiksesi
instructive
abessive nikottasi nikoittasi
comitative nikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative nikkomme nikkomme
accusative nom. nikkomme nikkomme
gen. nikkomme
genitive nikkomme nikkojemme
partitive nikkoamme nikkojamme
inessive nikossamme nikoissamme
elative nikostamme nikoistamme
illative nikkoomme nikkoihimme
adessive nikollamme nikoillamme
ablative nikoltamme nikoiltamme
allative nikollemme nikoillemme
essive nikkonamme nikkoinamme
translative nikoksemme nikoiksemme
instructive
abessive nikottamme nikoittamme
comitative nikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative nikkonne nikkonne
accusative nom. nikkonne nikkonne
gen. nikkonne
genitive nikkonne nikkojenne
partitive nikkoanne nikkojanne
inessive nikossanne nikoissanne
elative nikostanne nikoistanne
illative nikkoonne nikkoihinne
adessive nikollanne nikoillanne
ablative nikoltanne nikoiltanne
allative nikollenne nikoillenne
essive nikkonanne nikkoinanne
translative nikoksenne nikoiksenne
instructive
abessive nikottanne nikoittanne
comitative nikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative nikkonsa nikkonsa
accusative nom. nikkonsa nikkonsa
gen. nikkonsa
genitive nikkonsa nikkojensa
partitive nikkoaan
nikkoansa
nikkojaan
nikkojansa
inessive nikossaan
nikossansa
nikoissaan
nikoissansa
elative nikostaan
nikostansa
nikoistaan
nikoistansa
illative nikkoonsa nikkoihinsa
adessive nikollaan
nikollansa
nikoillaan
nikoillansa
ablative nikoltaan
nikoltansa
nikoiltaan
nikoiltansa
allative nikolleen
nikollensa
nikoilleen
nikoillensa
essive nikkonaan
nikkonansa
nikkoinaan
nikkoinansa
translative nikokseen
nikoksensa
nikoikseen
nikoiksensa
instructive
abessive nikottaan
nikottansa
nikoittaan
nikoittansa
comitative nikkoineen
nikkoinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.