tinnitus

See also: Tinnitus

English

Etymology

From Latin tinnītus (“a jingling, ringing”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtɪn.ɪ.tes/, /ˈtɪn.ə.tes/, /tɪˈnaɪ.tes/
  • Rhymes: -aɪtəs

Noun

tinnitus (countable and uncountable, plural tinnituses)

  1. (pathology) The perception of noise, such as a ringing or beating sound, which has no external source.

Synonyms

Translations

Czech

Alternative forms
  • tinitus

Noun

tinnitus m inan

  1. tinnitus

Declension

This noun needs an inflection-table template.

Finnish

Etymology

< Latin tinnītus

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtinːitus/, [ˈt̪inːit̪us̠]
  • Rhymes: -inːitus
  • Syllabification(key): tin‧ni‧tus

Noun

tinnitus

  1. tinnitus

Declension
Inflection of tinnitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tinnitus tinnitukset
genitive tinnituksen tinnitusten
tinnituksien
partitive tinnitusta tinnituksia
illative tinnitukseen tinnituksiin
singular plural
nominative tinnitus tinnitukset
accusative nom. tinnitus tinnitukset
gen. tinnituksen
genitive tinnituksen tinnitusten
tinnituksien
partitive tinnitusta tinnituksia
inessive tinnituksessa tinnituksissa
elative tinnituksesta tinnituksista
illative tinnitukseen tinnituksiin
adessive tinnituksella tinnituksilla
ablative tinnitukselta tinnituksilta
allative tinnitukselle tinnituksille
essive tinnituksena tinnituksina
translative tinnitukseksi tinnituksiksi
instructive — tinnituksin
abessive tinnituksetta tinnituksitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tinnitus (type vastaus)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tinnitukseni tinnitukseni
accusative nom. tinnitukseni tinnitukseni
gen. tinnitukseni
genitive tinnitukseni tinnitusteni
tinnituksieni
partitive tinnitustani tinnituksiani
inessive tinnituksessani tinnituksissani
elative tinnituksestani tinnituksistani
illative tinnitukseeni tinnituksiini
adessive tinnituksellani tinnituksillani
ablative tinnitukseltani tinnituksiltani
allative tinnitukselleni tinnituksilleni
essive tinnituksenani tinnituksinani
translative tinnituksekseni tinnituksikseni
instructive — —
abessive tinnituksettani tinnituksittani
comitative — tinnituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tinnituksesi tinnituksesi
accusative nom. tinnituksesi tinnituksesi
gen. tinnituksesi
genitive tinnituksesi tinnitustesi
tinnituksiesi
partitive tinnitustasi tinnituksiasi
inessive tinnituksessasi tinnituksissasi
elative tinnituksestasi tinnituksistasi
illative tinnitukseesi tinnituksiisi
adessive tinnituksellasi tinnituksillasi
ablative tinnitukseltasi tinnituksiltasi
allative tinnituksellesi tinnituksillesi
essive tinnituksenasi tinnituksinasi
translative tinnitukseksesi tinnituksiksesi
instructive — —
abessive tinnituksettasi tinnituksittasi
comitative — tinnituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tinnituksemme tinnituksemme
accusative nom. tinnituksemme tinnituksemme
gen. tinnituksemme
genitive tinnituksemme tinnitustemme
tinnituksiemme
partitive tinnitustamme tinnituksiamme
inessive tinnituksessamme tinnituksissamme
elative tinnituksestamme tinnituksistamme
illative tinnitukseemme tinnituksiimme
adessive tinnituksellamme tinnituksillamme
ablative tinnitukseltamme tinnituksiltamme
allative tinnituksellemme tinnituksillemme
essive tinnituksenamme tinnituksinamme
translative tinnitukseksemme tinnituksiksemme
instructive — —
abessive tinnituksettamme tinnituksittamme
comitative — tinnituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tinnituksenne tinnituksenne
accusative nom. tinnituksenne tinnituksenne
gen. tinnituksenne
genitive tinnituksenne tinnitustenne
tinnituksienne
partitive tinnitustanne tinnituksianne
inessive tinnituksessanne tinnituksissanne
elative tinnituksestanne tinnituksistanne
illative tinnitukseenne tinnituksiinne
adessive tinnituksellanne tinnituksillanne
ablative tinnitukseltanne tinnituksiltanne
allative tinnituksellenne tinnituksillenne
essive tinnituksenanne tinnituksinanne
translative tinnitukseksenne tinnituksiksenne
instructive — —
abessive tinnituksettanne tinnituksittanne
comitative — tinnituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tinnituksensa tinnituksensa
accusative nom. tinnituksensa tinnituksensa
gen. tinnituksensa
genitive tinnituksensa tinnitustensa
tinnituksiensa
partitive tinnitustaan
tinnitustansa		 tinnituksiaan
tinnituksiansa
inessive tinnituksessaan
tinnituksessansa		 tinnituksissaan
tinnituksissansa
elative tinnituksestaan
tinnituksestansa		 tinnituksistaan
tinnituksistansa
illative tinnitukseensa tinnituksiinsa
adessive tinnituksellaan
tinnituksellansa		 tinnituksillaan
tinnituksillansa
ablative tinnitukseltaan
tinnitukseltansa		 tinnituksiltaan
tinnituksiltansa
allative tinnitukselleen
tinnituksellensa		 tinnituksilleen
tinnituksillensa
essive tinnituksenaan
tinnituksenansa		 tinnituksinaan
tinnituksinansa
translative tinnituksekseen
tinnitukseksensa		 tinnituksikseen
tinnituksiksensa
instructive — —
abessive tinnituksettaan
tinnituksettansa		 tinnituksittaan
tinnituksittansa
comitative — tinnituksineen
tinnituksinensa

Anagrams

Latin

Etymology

Perfect passive participle of tinniō (“ring, jingle, clink”).

Pronunciation
  • (Classical) IPA(key): /tinˈniː.tus/, [t̪ɪnˈniːt̪ʊs̠]
  • (Ecclesiastical) IPA(key): /tinˈni.tus/, [t̪inˈniːt̪us]

Participle

tinnītus (feminine tinnīta, neuter tinnītum); first/second-declension participle

  1. rung, jingled, having been jingled.
  2. cried, screamed, having been screamed in a shrill voice.

Declension

First/second-declension adjective.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
Nominative tinnītus tinnīta tinnītum tinnītī tinnītae tinnīta
Genitive tinnītī tinnītae tinnītī tinnītōrum tinnītārum tinnītōrum
Dative tinnītō tinnītō tinnītīs
Accusative tinnītum tinnītam tinnītum tinnītōs tinnītās tinnīta
Ablative tinnītō tinnītā tinnītō tinnītīs
Vocative tinnīte tinnīta tinnītum tinnītī tinnītae tinnīta

Noun

tinnītus m (genitive tinnītūs); fourth declension

  1. A ringing, jingling, tinkling.

Declension

Fourth-declension noun.

Case Singular Plural
Nominative tinnītus tinnītūs
Genitive tinnītūs tinnītuum
Dative tinnītuī tinnītibus
Accusative tinnītum tinnītūs
Ablative tinnītū tinnītibus
Vocative tinnītus tinnītūs

Descendants
  • → Czech: tinnitus, tinitus
  • → English: tinnitus
  • → Finnish: tinnitus
  • Portuguese: tinido

References
  • “tinnitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • “tinnitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • tinnitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette

Portuguese

Noun

tinnitus m (uncountable)

  1. (medicine) tinnitus (perception of a ringing noise)
    Synonyms: zumbido, tinido

Spanish

Noun

tinnitus m (plural tinnitus)

  1. tinnitus

Further reading

Swedish

Etymology

From Latin tinnītus.

Noun

tinnitus c

  1. tinnitus

References
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.