toiseuttaminen

Finnish

Etymology

toiseuttaa + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtoi̯seutːɑminen/, [ˈt̪o̞i̯s̠e̞ˌut̪ːɑˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): toi‧se‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

toiseuttaminen

  1. (psychology) othering

Declension

Inflection of toiseuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toiseuttaminen toiseuttamiset
genitive toiseuttamisen toiseuttamisten
toiseuttamisien
partitive toiseuttamista toiseuttamisia
illative toiseuttamiseen toiseuttamisiin
singular plural
nominative toiseuttaminen toiseuttamiset
accusative nom. toiseuttaminen toiseuttamiset
gen. toiseuttamisen
genitive toiseuttamisen toiseuttamisten
toiseuttamisien
partitive toiseuttamista toiseuttamisia
inessive toiseuttamisessa toiseuttamisissa
elative toiseuttamisesta toiseuttamisista
illative toiseuttamiseen toiseuttamisiin
adessive toiseuttamisella toiseuttamisilla
ablative toiseuttamiselta toiseuttamisilta
allative toiseuttamiselle toiseuttamisille
essive toiseuttamisena toiseuttamisina
translative toiseuttamiseksi toiseuttamisiksi
instructive toiseuttamisin
abessive toiseuttamisetta toiseuttamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of toiseuttaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative toiseuttamiseni toiseuttamiseni
accusative nom. toiseuttamiseni toiseuttamiseni
gen. toiseuttamiseni
genitive toiseuttamiseni toiseuttamisteni
toiseuttamisieni
partitive toiseuttamistani toiseuttamisiani
inessive toiseuttamisessani toiseuttamisissani
elative toiseuttamisestani toiseuttamisistani
illative toiseuttamiseeni toiseuttamisiini
adessive toiseuttamisellani toiseuttamisillani
ablative toiseuttamiseltani toiseuttamisiltani
allative toiseuttamiselleni toiseuttamisilleni
essive toiseuttamisenani toiseuttamisinani
translative toiseuttamisekseni toiseuttamisikseni
instructive
abessive toiseuttamisettani toiseuttamisittani
comitative toiseuttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative toiseuttamisesi toiseuttamisesi
accusative nom. toiseuttamisesi toiseuttamisesi
gen. toiseuttamisesi
genitive toiseuttamisesi toiseuttamistesi
toiseuttamisiesi
partitive toiseuttamistasi toiseuttamisiasi
inessive toiseuttamisessasi toiseuttamisissasi
elative toiseuttamisestasi toiseuttamisistasi
illative toiseuttamiseesi toiseuttamisiisi
adessive toiseuttamisellasi toiseuttamisillasi
ablative toiseuttamiseltasi toiseuttamisiltasi
allative toiseuttamisellesi toiseuttamisillesi
essive toiseuttamisenasi toiseuttamisinasi
translative toiseuttamiseksesi toiseuttamisiksesi
instructive
abessive toiseuttamisettasi toiseuttamisittasi
comitative toiseuttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative toiseuttamisemme toiseuttamisemme
accusative nom. toiseuttamisemme toiseuttamisemme
gen. toiseuttamisemme
genitive toiseuttamisemme toiseuttamistemme
toiseuttamisiemme
partitive toiseuttamistamme toiseuttamisiamme
inessive toiseuttamisessamme toiseuttamisissamme
elative toiseuttamisestamme toiseuttamisistamme
illative toiseuttamiseemme toiseuttamisiimme
adessive toiseuttamisellamme toiseuttamisillamme
ablative toiseuttamiseltamme toiseuttamisiltamme
allative toiseuttamisellemme toiseuttamisillemme
essive toiseuttamisenamme toiseuttamisinamme
translative toiseuttamiseksemme toiseuttamisiksemme
instructive
abessive toiseuttamisettamme toiseuttamisittamme
comitative toiseuttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative toiseuttamisenne toiseuttamisenne
accusative nom. toiseuttamisenne toiseuttamisenne
gen. toiseuttamisenne
genitive toiseuttamisenne toiseuttamistenne
toiseuttamisienne
partitive toiseuttamistanne toiseuttamisianne
inessive toiseuttamisessanne toiseuttamisissanne
elative toiseuttamisestanne toiseuttamisistanne
illative toiseuttamiseenne toiseuttamisiinne
adessive toiseuttamisellanne toiseuttamisillanne
ablative toiseuttamiseltanne toiseuttamisiltanne
allative toiseuttamisellenne toiseuttamisillenne
essive toiseuttamisenanne toiseuttamisinanne
translative toiseuttamiseksenne toiseuttamisiksenne
instructive
abessive toiseuttamisettanne toiseuttamisittanne
comitative toiseuttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative toiseuttamisensa toiseuttamisensa
accusative nom. toiseuttamisensa toiseuttamisensa
gen. toiseuttamisensa
genitive toiseuttamisensa toiseuttamistensa
toiseuttamisiensa
partitive toiseuttamistaan
toiseuttamistansa
toiseuttamisiaan
toiseuttamisiansa
inessive toiseuttamisessaan
toiseuttamisessansa
toiseuttamisissaan
toiseuttamisissansa
elative toiseuttamisestaan
toiseuttamisestansa
toiseuttamisistaan
toiseuttamisistansa
illative toiseuttamiseensa toiseuttamisiinsa
adessive toiseuttamisellaan
toiseuttamisellansa
toiseuttamisillaan
toiseuttamisillansa
ablative toiseuttamiseltaan
toiseuttamiseltansa
toiseuttamisiltaan
toiseuttamisiltansa
allative toiseuttamiselleen
toiseuttamisellensa
toiseuttamisilleen
toiseuttamisillensa
essive toiseuttamisenaan
toiseuttamisenansa
toiseuttamisinaan
toiseuttamisinansa
translative toiseuttamisekseen
toiseuttamiseksensa
toiseuttamisikseen
toiseuttamisiksensa
instructive
abessive toiseuttamisettaan
toiseuttamisettansa
toiseuttamisittaan
toiseuttamisittansa
comitative toiseuttamisineen
toiseuttamisinensa

Verb

toiseuttaminen

  1. fourth infinitive of toiseuttaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.