vakauttaminen

Finnish

Etymology

vakauttaa + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑkɑutːɑminen/, [ˈʋɑkɑˌut̪ːɑˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): va‧ka‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

vakauttaminen

  1. steadying, stabilizing

Declension

Inflection of vakauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vakauttaminen vakauttamiset
genitive vakauttamisen vakauttamisten
vakauttamisien
partitive vakauttamista vakauttamisia
illative vakauttamiseen vakauttamisiin
singular plural
nominative vakauttaminen vakauttamiset
accusative nom. vakauttaminen vakauttamiset
gen. vakauttamisen
genitive vakauttamisen vakauttamisten
vakauttamisien
partitive vakauttamista vakauttamisia
inessive vakauttamisessa vakauttamisissa
elative vakauttamisesta vakauttamisista
illative vakauttamiseen vakauttamisiin
adessive vakauttamisella vakauttamisilla
ablative vakauttamiselta vakauttamisilta
allative vakauttamiselle vakauttamisille
essive vakauttamisena vakauttamisina
translative vakauttamiseksi vakauttamisiksi
instructive vakauttamisin
abessive vakauttamisetta vakauttamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vakauttaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vakauttamiseni vakauttamiseni
accusative nom. vakauttamiseni vakauttamiseni
gen. vakauttamiseni
genitive vakauttamiseni vakauttamisteni
vakauttamisieni
partitive vakauttamistani vakauttamisiani
inessive vakauttamisessani vakauttamisissani
elative vakauttamisestani vakauttamisistani
illative vakauttamiseeni vakauttamisiini
adessive vakauttamisellani vakauttamisillani
ablative vakauttamiseltani vakauttamisiltani
allative vakauttamiselleni vakauttamisilleni
essive vakauttamisenani vakauttamisinani
translative vakauttamisekseni vakauttamisikseni
instructive
abessive vakauttamisettani vakauttamisittani
comitative vakauttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vakauttamisesi vakauttamisesi
accusative nom. vakauttamisesi vakauttamisesi
gen. vakauttamisesi
genitive vakauttamisesi vakauttamistesi
vakauttamisiesi
partitive vakauttamistasi vakauttamisiasi
inessive vakauttamisessasi vakauttamisissasi
elative vakauttamisestasi vakauttamisistasi
illative vakauttamiseesi vakauttamisiisi
adessive vakauttamisellasi vakauttamisillasi
ablative vakauttamiseltasi vakauttamisiltasi
allative vakauttamisellesi vakauttamisillesi
essive vakauttamisenasi vakauttamisinasi
translative vakauttamiseksesi vakauttamisiksesi
instructive
abessive vakauttamisettasi vakauttamisittasi
comitative vakauttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vakauttamisemme vakauttamisemme
accusative nom. vakauttamisemme vakauttamisemme
gen. vakauttamisemme
genitive vakauttamisemme vakauttamistemme
vakauttamisiemme
partitive vakauttamistamme vakauttamisiamme
inessive vakauttamisessamme vakauttamisissamme
elative vakauttamisestamme vakauttamisistamme
illative vakauttamiseemme vakauttamisiimme
adessive vakauttamisellamme vakauttamisillamme
ablative vakauttamiseltamme vakauttamisiltamme
allative vakauttamisellemme vakauttamisillemme
essive vakauttamisenamme vakauttamisinamme
translative vakauttamiseksemme vakauttamisiksemme
instructive
abessive vakauttamisettamme vakauttamisittamme
comitative vakauttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vakauttamisenne vakauttamisenne
accusative nom. vakauttamisenne vakauttamisenne
gen. vakauttamisenne
genitive vakauttamisenne vakauttamistenne
vakauttamisienne
partitive vakauttamistanne vakauttamisianne
inessive vakauttamisessanne vakauttamisissanne
elative vakauttamisestanne vakauttamisistanne
illative vakauttamiseenne vakauttamisiinne
adessive vakauttamisellanne vakauttamisillanne
ablative vakauttamiseltanne vakauttamisiltanne
allative vakauttamisellenne vakauttamisillenne
essive vakauttamisenanne vakauttamisinanne
translative vakauttamiseksenne vakauttamisiksenne
instructive
abessive vakauttamisettanne vakauttamisittanne
comitative vakauttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vakauttamisensa vakauttamisensa
accusative nom. vakauttamisensa vakauttamisensa
gen. vakauttamisensa
genitive vakauttamisensa vakauttamistensa
vakauttamisiensa
partitive vakauttamistaan
vakauttamistansa
vakauttamisiaan
vakauttamisiansa
inessive vakauttamisessaan
vakauttamisessansa
vakauttamisissaan
vakauttamisissansa
elative vakauttamisestaan
vakauttamisestansa
vakauttamisistaan
vakauttamisistansa
illative vakauttamiseensa vakauttamisiinsa
adessive vakauttamisellaan
vakauttamisellansa
vakauttamisillaan
vakauttamisillansa
ablative vakauttamiseltaan
vakauttamiseltansa
vakauttamisiltaan
vakauttamisiltansa
allative vakauttamiselleen
vakauttamisellensa
vakauttamisilleen
vakauttamisillensa
essive vakauttamisenaan
vakauttamisenansa
vakauttamisinaan
vakauttamisinansa
translative vakauttamisekseen
vakauttamiseksensa
vakauttamisikseen
vakauttamisiksensa
instructive
abessive vakauttamisettaan
vakauttamisettansa
vakauttamisittaan
vakauttamisittansa
comitative vakauttamisineen
vakauttamisinensa

Verb

vakauttaminen

  1. fourth infinitive of vakauttaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.