Marika

Derived from Hungarian Marika, a diminutive form of Mária (“Mary”).

• IPA^(key): [ˈmarɪka]

Marika f

1. a female given name

This proper noun needs an inflection-table template.

From Hungarian Marika in the 20th century.

Marika

1. a female given name

• Popular in Estonia in the 1950s and the 1960s.

• Maarika

From Hungarian Marika in the 20th century.

• IPA^(key): /ˈmɑrikɑ/, [ˈmɑ̝rikɑ̝]
• Rhymes: -ɑrikɑ
• Syllabification^(key): Ma‧ri‧ka

Marika

1. a female given name
   • 2010, Ritva Kokkola, Palasin kynnykseltä. Novelleja, Myllylahti Oy, →ISBN, pages 86-87:

     Maija-täti sanoi, että heillä päin koirille ei annettu vierasmaalaisia nimiä. Eikä tietysti lapsillekaan. Sitten kun olin käynyt rippikoulun, minua pyydettiin kummiksi. Ehdotin vauvan nimeksi Annea tai Heidiä tai Marikaa. Koulun takia en päässyt ristiäisiin. Pari viikkoa myöhemmin sain valokuvan, johon oli kirjoitettu Kummitädille Eilalta.

     (please add an English translation of this quote)

• Popular in Finland in the 1970s and the 1980s, often as a middle name.

• kamari, karmia, kimara, kirmaa

Mari (diminutive of Mária) +‎ -ka (diminutive suffix).

• IPA^(key): [ˈmɒrikɒ]
• Hyphenation: Ma‧ri‧ka
• Rhymes: -kɒ

Marika

1. a diminutive of the female given name Mária

First recorded as a given name of Latvians in 1845. From Hungarian Marika.

Marika f

1. a female given name

• Klāvs Siliņš: Latviešu personvārdu vārdnīca. Riga "Zinātne" 1990, →ISBN
• Population Register of Latvia: Marika was the only given name of 1608 persons in Latvia on May 21st 2010.

• IPA^(key): /ma²riːka/

Marika c

1. a female given name