erikoistuntija

Finnish

Etymology

erikois- + tuntija

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerikoi̯sˌtuntijɑ/, [ˈe̞riko̞i̯s̠ˌt̪un̪t̪ijɑ]
  • Rhymes: -untijɑ
  • Syllabification(key): e‧ri‧kois‧tun‧ti‧ja

Noun

erikoistuntija

  1. specialist, connoisseur

Declension

Inflection of erikoistuntija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative erikoistuntija erikoistuntijat
genitive erikoistuntijan erikoistuntijoiden
erikoistuntijoitten
partitive erikoistuntijaa erikoistuntijoita
illative erikoistuntijaan erikoistuntijoihin
singular plural
nominative erikoistuntija erikoistuntijat
accusative nom. erikoistuntija erikoistuntijat
gen. erikoistuntijan
genitive erikoistuntijan erikoistuntijoiden
erikoistuntijoitten
erikoistuntijainrare
partitive erikoistuntijaa erikoistuntijoita
inessive erikoistuntijassa erikoistuntijoissa
elative erikoistuntijasta erikoistuntijoista
illative erikoistuntijaan erikoistuntijoihin
adessive erikoistuntijalla erikoistuntijoilla
ablative erikoistuntijalta erikoistuntijoilta
allative erikoistuntijalle erikoistuntijoille
essive erikoistuntijana erikoistuntijoina
translative erikoistuntijaksi erikoistuntijoiksi
instructive erikoistuntijoin
abessive erikoistuntijatta erikoistuntijoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erikoistuntija (type kulkija)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistuntijani erikoistuntijani
accusative nom. erikoistuntijani erikoistuntijani
gen. erikoistuntijani
genitive erikoistuntijani erikoistuntijoideni
erikoistuntijoitteni
erikoistuntijainirare
partitive erikoistuntijaani erikoistuntijoitani
inessive erikoistuntijassani erikoistuntijoissani
elative erikoistuntijastani erikoistuntijoistani
illative erikoistuntijaani erikoistuntijoihini
adessive erikoistuntijallani erikoistuntijoillani
ablative erikoistuntijaltani erikoistuntijoiltani
allative erikoistuntijalleni erikoistuntijoilleni
essive erikoistuntijanani erikoistuntijoinani
translative erikoistuntijakseni erikoistuntijoikseni
instructive
abessive erikoistuntijattani erikoistuntijoittani
comitative erikoistuntijoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistuntijasi erikoistuntijasi
accusative nom. erikoistuntijasi erikoistuntijasi
gen. erikoistuntijasi
genitive erikoistuntijasi erikoistuntijoidesi
erikoistuntijoittesi
erikoistuntijaisirare
partitive erikoistuntijaasi erikoistuntijoitasi
inessive erikoistuntijassasi erikoistuntijoissasi
elative erikoistuntijastasi erikoistuntijoistasi
illative erikoistuntijaasi erikoistuntijoihisi
adessive erikoistuntijallasi erikoistuntijoillasi
ablative erikoistuntijaltasi erikoistuntijoiltasi
allative erikoistuntijallesi erikoistuntijoillesi
essive erikoistuntijanasi erikoistuntijoinasi
translative erikoistuntijaksesi erikoistuntijoiksesi
instructive
abessive erikoistuntijattasi erikoistuntijoittasi
comitative erikoistuntijoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistuntijamme erikoistuntijamme
accusative nom. erikoistuntijamme erikoistuntijamme
gen. erikoistuntijamme
genitive erikoistuntijamme erikoistuntijoidemme
erikoistuntijoittemme
erikoistuntijaimmerare
partitive erikoistuntijaamme erikoistuntijoitamme
inessive erikoistuntijassamme erikoistuntijoissamme
elative erikoistuntijastamme erikoistuntijoistamme
illative erikoistuntijaamme erikoistuntijoihimme
adessive erikoistuntijallamme erikoistuntijoillamme
ablative erikoistuntijaltamme erikoistuntijoiltamme
allative erikoistuntijallemme erikoistuntijoillemme
essive erikoistuntijanamme erikoistuntijoinamme
translative erikoistuntijaksemme erikoistuntijoiksemme
instructive
abessive erikoistuntijattamme erikoistuntijoittamme
comitative erikoistuntijoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistuntijanne erikoistuntijanne
accusative nom. erikoistuntijanne erikoistuntijanne
gen. erikoistuntijanne
genitive erikoistuntijanne erikoistuntijoidenne
erikoistuntijoittenne
erikoistuntijainnerare
partitive erikoistuntijaanne erikoistuntijoitanne
inessive erikoistuntijassanne erikoistuntijoissanne
elative erikoistuntijastanne erikoistuntijoistanne
illative erikoistuntijaanne erikoistuntijoihinne
adessive erikoistuntijallanne erikoistuntijoillanne
ablative erikoistuntijaltanne erikoistuntijoiltanne
allative erikoistuntijallenne erikoistuntijoillenne
essive erikoistuntijananne erikoistuntijoinanne
translative erikoistuntijaksenne erikoistuntijoiksenne
instructive
abessive erikoistuntijattanne erikoistuntijoittanne
comitative erikoistuntijoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erikoistuntijansa erikoistuntijansa
accusative nom. erikoistuntijansa erikoistuntijansa
gen. erikoistuntijansa
genitive erikoistuntijansa erikoistuntijoidensa
erikoistuntijoittensa
erikoistuntijainsarare
partitive erikoistuntijaansa erikoistuntijoitaan
erikoistuntijoitansa
inessive erikoistuntijassaan
erikoistuntijassansa
erikoistuntijoissaan
erikoistuntijoissansa
elative erikoistuntijastaan
erikoistuntijastansa
erikoistuntijoistaan
erikoistuntijoistansa
illative erikoistuntijaansa erikoistuntijoihinsa
adessive erikoistuntijallaan
erikoistuntijallansa
erikoistuntijoillaan
erikoistuntijoillansa
ablative erikoistuntijaltaan
erikoistuntijaltansa
erikoistuntijoiltaan
erikoistuntijoiltansa
allative erikoistuntijalleen
erikoistuntijallensa
erikoistuntijoilleen
erikoistuntijoillensa
essive erikoistuntijanaan
erikoistuntijanansa
erikoistuntijoinaan
erikoistuntijoinansa
translative erikoistuntijakseen
erikoistuntijaksensa
erikoistuntijoikseen
erikoistuntijoiksensa
instructive
abessive erikoistuntijattaan
erikoistuntijattansa
erikoistuntijoittaan
erikoistuntijoittansa
comitative erikoistuntijoineen
erikoistuntijoinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.