kiikkua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kiikkudak, ultimately possibly onomatopoeic. Related to Estonian kiikuma and Karelian kiikkuo.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkiːkːuɑˣ/, [ˈkiːkːuɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -iːkːuɑ
  • Syllabification(key): kiik‧ku‧a

Verb

kiikkua

  1. (intransitive) to swing, rock
Conjugation
Inflection of kiikkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiikun en kiiku 1st sing. olen kiikkunut en ole kiikkunut
2nd sing. kiikut et kiiku 2nd sing. olet kiikkunut et ole kiikkunut
3rd sing. kiikkuu ei kiiku 3rd sing. on kiikkunut ei ole kiikkunut
1st plur. kiikumme emme kiiku 1st plur. olemme kiikkuneet emme ole kiikkuneet
2nd plur. kiikutte ette kiiku 2nd plur. olette kiikkuneet ette ole kiikkuneet
3rd plur. kiikkuvat eivät kiiku 3rd plur. ovat kiikkuneet eivät ole kiikkuneet
passive kiikutaan ei kiikuta passive on kiikuttu ei ole kiikuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiikuin en kiikkunut 1st sing. olin kiikkunut en ollut kiikkunut
2nd sing. kiikuit et kiikkunut 2nd sing. olit kiikkunut et ollut kiikkunut
3rd sing. kiikkui ei kiikkunut 3rd sing. oli kiikkunut ei ollut kiikkunut
1st plur. kiikuimme emme kiikkuneet 1st plur. olimme kiikkuneet emme olleet kiikkuneet
2nd plur. kiikuitte ette kiikkuneet 2nd plur. olitte kiikkuneet ette olleet kiikkuneet
3rd plur. kiikkuivat eivät kiikkuneet 3rd plur. olivat kiikkuneet eivät olleet kiikkuneet
passive kiikuttiin ei kiikuttu passive oli kiikuttu ei ollut kiikuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiikkuisin en kiikkuisi 1st sing. olisin kiikkunut en olisi kiikkunut
2nd sing. kiikkuisit et kiikkuisi 2nd sing. olisit kiikkunut et olisi kiikkunut
3rd sing. kiikkuisi ei kiikkuisi 3rd sing. olisi kiikkunut ei olisi kiikkunut
1st plur. kiikkuisimme emme kiikkuisi 1st plur. olisimme kiikkuneet emme olisi kiikkuneet
2nd plur. kiikkuisitte ette kiikkuisi 2nd plur. olisitte kiikkuneet ette olisi kiikkuneet
3rd plur. kiikkuisivat eivät kiikkuisi 3rd plur. olisivat kiikkuneet eivät olisi kiikkuneet
passive kiikuttaisiin ei kiikuttaisi passive olisi kiikuttu ei olisi kiikuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kiiku älä kiiku 2nd sing. ole kiikkunut älä ole kiikkunut
3rd sing. kiikkukoon älköön kiikkuko 3rd sing. olkoon kiikkunut älköön olko kiikkunut
1st plur. kiikkukaamme älkäämme kiikkuko 1st plur. olkaamme kiikkuneet älkäämme olko kiikkuneet
2nd plur. kiikkukaa älkää kiikkuko 2nd plur. olkaa kiikkuneet älkää olko kiikkuneet
3rd plur. kiikkukoot älkööt kiikkuko 3rd plur. olkoot kiikkuneet älkööt olko kiikkuneet
passive kiikuttakoon älköön kiikuttako passive olkoon kiikuttu älköön olko kiikuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiikkunen en kiikkune 1st sing. lienen kiikkunut en liene kiikkunut
2nd sing. kiikkunet et kiikkune 2nd sing. lienet kiikkunut et liene kiikkunut
3rd sing. kiikkunee ei kiikkune 3rd sing. lienee kiikkunut ei liene kiikkunut
1st plur. kiikkunemme emme kiikkune 1st plur. lienemme kiikkuneet emme liene kiikkuneet
2nd plur. kiikkunette ette kiikkune 2nd plur. lienette kiikkuneet ette liene kiikkuneet
3rd plur. kiikkunevat eivät kiikkune 3rd plur. lienevät kiikkuneet eivät liene kiikkuneet
passive kiikuttaneen ei kiikuttane passive lienee kiikuttu ei liene kiikuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kiikkua present kiikkuva kiikuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kiikkuakseni kiikkuaksemme
2nd kiikkuaksesi kiikkuaksenne
3rd kiikkuakseen
kiikkuaksensa
 past kiikkunut kiikuttu
2nd inessive2 kiikkuessa kiikuttaessa agent3 kiikkuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kiikkuessani kiikkuessamme
2nd kiikkuessasi kiikkuessanne
3rd kiikkuessaan
kiikkuessansa
 negative kiikkumaton
instructive kiikkuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive kiikkumassa —
elative kiikkumasta —
illative kiikkumaan —
adessive kiikkumalla —
abessive kiikkumatta —
instructive kiikkuman kiikuttaman
4th4 nominative kiikkuminen
partitive kiikkumista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kiikkumaisillani kiikkumaisillamme
2nd kiikkumaisillasi kiikkumaisillanne
3rd kiikkumaisillaan
kiikkumaisillansa
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkiːkːuɑ/, [ˈkiːkːuɑ]
  • Rhymes: -iːkːuɑ
  • Syllabification(key): kiik‧ku‧a

Noun

kiikkua

  1. partitive singular of kiikku

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.