ministeri

Catalan

Etymology

From Latin ministerium.

Pronunciation

Noun

ministeri m (plural ministeris)

  1. ministry

Further reading

Finnish

Etymology

From Swedish minister, from Latin minister.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈministeri/, [ˈminis̠ˌt̪e̞ri]
  • Rhymes: -eri
  • Syllabification(key): mi‧nis‧te‧ri

Noun

ministeri

  1. a minister (member of the Cabinet)
  2. an honorary title of the second rank granted by the President of Finland

Declension
Inflection of ministeri (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative ministeri ministerit
genitive ministerin ministerien
ministereiden
ministereitten
partitive ministeriä ministereitä
ministerejä
illative ministeriin ministereihin
singular plural
nominative ministeri ministerit
accusative nom. ministeri ministerit
gen. ministerin
genitive ministerin ministerien
ministereiden
ministereitten
partitive ministeriä ministereitä
ministerejä
inessive ministerissä ministereissä
elative ministeristä ministereistä
illative ministeriin ministereihin
adessive ministerillä ministereillä
ablative ministeriltä ministereiltä
allative ministerille ministereille
essive ministerinä ministereinä
translative ministeriksi ministereiksi
instructive — ministerein
abessive ministerittä ministereittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ministeri (type paperi)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ministerini ministerini
accusative nom. ministerini ministerini
gen. ministerini
genitive ministerini ministerieni
ministereideni
ministereitteni
partitive ministeriäni ministereitäni
ministerejäni
inessive ministerissäni ministereissäni
elative ministeristäni ministereistäni
illative ministeriini ministereihini
adessive ministerilläni ministereilläni
ablative ministeriltäni ministereiltäni
allative ministerilleni ministereilleni
essive ministerinäni ministereinäni
translative ministerikseni ministereikseni
instructive — —
abessive ministerittäni ministereittäni
comitative — ministereineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ministerisi ministerisi
accusative nom. ministerisi ministerisi
gen. ministerisi
genitive ministerisi ministeriesi
ministereidesi
ministereittesi
partitive ministeriäsi ministereitäsi
ministerejäsi
inessive ministerissäsi ministereissäsi
elative ministeristäsi ministereistäsi
illative ministeriisi ministereihisi
adessive ministerilläsi ministereilläsi
ablative ministeriltäsi ministereiltäsi
allative ministerillesi ministereillesi
essive ministerinäsi ministereinäsi
translative ministeriksesi ministereiksesi
instructive — —
abessive ministerittäsi ministereittäsi
comitative — ministereinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ministerimme ministerimme
accusative nom. ministerimme ministerimme
gen. ministerimme
genitive ministerimme ministeriemme
ministereidemme
ministereittemme
partitive ministeriämme ministereitämme
ministerejämme
inessive ministerissämme ministereissämme
elative ministeristämme ministereistämme
illative ministeriimme ministereihimme
adessive ministerillämme ministereillämme
ablative ministeriltämme ministereiltämme
allative ministerillemme ministereillemme
essive ministerinämme ministereinämme
translative ministeriksemme ministereiksemme
instructive — —
abessive ministerittämme ministereittämme
comitative — ministereinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ministerinne ministerinne
accusative nom. ministerinne ministerinne
gen. ministerinne
genitive ministerinne ministerienne
ministereidenne
ministereittenne
partitive ministeriänne ministereitänne
ministerejänne
inessive ministerissänne ministereissänne
elative ministeristänne ministereistänne
illative ministeriinne ministereihinne
adessive ministerillänne ministereillänne
ablative ministeriltänne ministereiltänne
allative ministerillenne ministereillenne
essive ministerinänne ministereinänne
translative ministeriksenne ministereiksenne
instructive — —
abessive ministerittänne ministereittänne
comitative — ministereinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ministerinsä ministerinsä
accusative nom. ministerinsä ministerinsä
gen. ministerinsä
genitive ministerinsä ministeriensä
ministereidensä
ministereittensä
partitive ministeriään
ministeriänsä		 ministereitään
ministerejään
ministereitänsä
ministerejänsä
inessive ministerissään
ministerissänsä		 ministereissään
ministereissänsä
elative ministeristään
ministeristänsä		 ministereistään
ministereistänsä
illative ministeriinsä ministereihinsä
adessive ministerillään
ministerillänsä		 ministereillään
ministereillänsä
ablative ministeriltään
ministeriltänsä		 ministereiltään
ministereiltänsä
allative ministerilleen
ministerillensä		 ministereilleen
ministereillensä
essive ministerinään
ministerinänsä		 ministereinään
ministereinänsä
translative ministerikseen
ministeriksensä		 ministereikseen
ministereiksensä
instructive — —
abessive ministerittään
ministerittänsä		 ministereittään
ministereittänsä
comitative — ministereineen
ministereinensä

Anagrams

Greenlandic

Etymology

Danish minister

Noun

ministeri (plural ministerit)

  1. minister

Italian

Noun

ministeri m

  1. plural of ministero

Anagrams

Sicilian

Noun

ministeri

  1. plural of ministeru
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.