plaanu

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian план (plan). Compare Estonian plaan.

Pronunciation

  • (Soikkola) IPA(key): /ˈplɑːnu/
  • Hyphenation: plaa‧nu

Noun

plaanu (genitive plaanun, partitive plaanua)

  1. plan
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 61:
      Pitää plaanu täyttää,
      It's necessary to fulfill the plan,
  2. form

Declension

Declension of plaanu (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative plaanu plaanut
genitive plaanun plaanuin, plaanuloin
partitive plaanua plaanuja, plaanuloja
illative plaanuu plaanuihe, plaanuloihe
inessive plaanuus plaanuis, plaanulois
elative plaanust plaanuist, plaanuloist
allative plaanulle plaanuille, plaanuloille
adessive plaanuul plaanuil, plaanuloil
ablative plaanult plaanuilt, plaanuloilt
translative plaanuks plaanuiks, plaanuloiks
essive plaanunna
plaanuun
plaanuinna, plaanuloinna
plaanuin, plaanuloin
exessive1) plaanunt plaanuint, plaanuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.