hilse

Danish

Etymology

From Old Danish helse, from Old Norse heilsa, from Proto-Germanic *hailisōną (“to salute, beseech”), cognate with Swedish hälsa (“to greet”), English halse (“to salute”), Old High German heilisōn (“to predict”).

Pronunciation
  • IPA(key): /hilsə/, [ˈhilsə]

Verb

hilse (past tense hilste, past participle hilst)

  1. to greet
  2. to give one's regards to
    Hils hende fra mig.
    Give her my best.

Conjugation
Inflection of hilse
present past
simple hilser hilste
perfect har hilst havde hilst
passive hilses hilstes
participle hilsende hilst
imperative hils —
infinitive hilse —
auxiliary verb have —
gerund hilsen —

References

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhilseˣ/, [ˈhils̠e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ilse
  • Syllabification(key): hil‧se

Noun

hilse

  1. dandruff

Declension
Inflection of hilse (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative hilse hilseet
genitive hilseen hilseiden
hilseitten
partitive hilsettä hilseitä
illative hilseeseen hilseisiin
hilseihin
singular plural
nominative hilse hilseet
accusative nom. hilse hilseet
gen. hilseen
genitive hilseen hilseiden
hilseitten
partitive hilsettä hilseitä
inessive hilseessä hilseissä
elative hilseestä hilseistä
illative hilseeseen hilseisiin
hilseihin
adessive hilseellä hilseillä
ablative hilseeltä hilseiltä
allative hilseelle hilseille
essive hilseenä hilseinä
translative hilseeksi hilseiksi
instructive — hilsein
abessive hilseettä hilseittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hilse (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hilseeni hilseeni
accusative nom. hilseeni hilseeni
gen. hilseeni
genitive hilseeni hilseideni
hilseitteni
partitive hilsettäni hilseitäni
inessive hilseessäni hilseissäni
elative hilseestäni hilseistäni
illative hilseeseeni hilseisiini
hilseihini
adessive hilseelläni hilseilläni
ablative hilseeltäni hilseiltäni
allative hilseelleni hilseilleni
essive hilseenäni hilseinäni
translative hilseekseni hilseikseni
instructive — —
abessive hilseettäni hilseittäni
comitative — hilseineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hilseesi hilseesi
accusative nom. hilseesi hilseesi
gen. hilseesi
genitive hilseesi hilseidesi
hilseittesi
partitive hilsettäsi hilseitäsi
inessive hilseessäsi hilseissäsi
elative hilseestäsi hilseistäsi
illative hilseeseesi hilseisiisi
hilseihisi
adessive hilseelläsi hilseilläsi
ablative hilseeltäsi hilseiltäsi
allative hilseellesi hilseillesi
essive hilseenäsi hilseinäsi
translative hilseeksesi hilseiksesi
instructive — —
abessive hilseettäsi hilseittäsi
comitative — hilseinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hilseemme hilseemme
accusative nom. hilseemme hilseemme
gen. hilseemme
genitive hilseemme hilseidemme
hilseittemme
partitive hilsettämme hilseitämme
inessive hilseessämme hilseissämme
elative hilseestämme hilseistämme
illative hilseeseemme hilseisiimme
hilseihimme
adessive hilseellämme hilseillämme
ablative hilseeltämme hilseiltämme
allative hilseellemme hilseillemme
essive hilseenämme hilseinämme
translative hilseeksemme hilseiksemme
instructive — —
abessive hilseettämme hilseittämme
comitative — hilseinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hilseenne hilseenne
accusative nom. hilseenne hilseenne
gen. hilseenne
genitive hilseenne hilseidenne
hilseittenne
partitive hilsettänne hilseitänne
inessive hilseessänne hilseissänne
elative hilseestänne hilseistänne
illative hilseeseenne hilseisiinne
hilseihinne
adessive hilseellänne hilseillänne
ablative hilseeltänne hilseiltänne
allative hilseellenne hilseillenne
essive hilseenänne hilseinänne
translative hilseeksenne hilseiksenne
instructive — —
abessive hilseettänne hilseittänne
comitative — hilseinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hilseensä hilseensä
accusative nom. hilseensä hilseensä
gen. hilseensä
genitive hilseensä hilseidensä
hilseittensä
partitive hilsettään
hilsettänsä		 hilseitään
hilseitänsä
inessive hilseessään
hilseessänsä		 hilseissään
hilseissänsä
elative hilseestään
hilseestänsä		 hilseistään
hilseistänsä
illative hilseeseensä hilseisiinsä
hilseihinsä
adessive hilseellään
hilseellänsä		 hilseillään
hilseillänsä
ablative hilseeltään
hilseeltänsä		 hilseiltään
hilseiltänsä
allative hilseelleen
hilseellensä		 hilseilleen
hilseillensä
essive hilseenään
hilseenänsä		 hilseinään
hilseinänsä
translative hilseekseen
hilseeksensä		 hilseikseen
hilseiksensä
instructive — —
abessive hilseettään
hilseettänsä		 hilseittään
hilseittänsä
comitative — hilseineen
hilseinensä

Derived terms

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse heilsa, related to helse (health).

Verb

hilse (imperative hils, present tense hilser, simple past hilste, past participle hilst, present participle hilsende)

  1. to greet (someone)
  2. to say hello (på / to) (someone)

Derived terms

See also

References
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.