kaunis

Estonian

Etymology

From Proto-Finnic *kaunis, from Proto-Germanic *skauniz. Compare to English sheen, German schön and Swedish skön.

Adjective

kaunis (genitive kauni, partitive kaunist, comparative kaunim, superlative kõige kaunim)

  1. beautiful
    Synonym: ilus

Adverb

kaunis

  1. quite

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kaunis, borrowed from Proto-Germanic *skauniz (compare English sheen, German schön, Swedish skön).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑu̯nis/, [ˈkɑu̯nis̠]
  • Rhymes: -ɑunis
  • Syllabification(key): kau‧nis

Adjective

kaunis (comparative kauniimpi, superlative kaunein or kaunehin)

  1. beautiful, pretty
    Hän on todella kaunis. ― She is really beautiful.
    Antonym: ruma
  2. (of weather) fair

Declension
Inflection of kaunis (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative kaunis kauniit
genitive kauniin kauniiden
kauniitten
partitive kaunista kauniita
illative kauniiseen kauniisiin
singular plural
nominative kaunis kauniit
accusative nom. kaunis kauniit
gen. kauniin
genitive kauniin kauniiden
kauniitten
partitive kaunista kauniita
inessive kauniissa kauniissa
elative kauniista kauniista
illative kauniiseen kauniisiin
kauniihinrare
adessive kauniilla kauniilla
ablative kauniilta kauniilta
allative kauniille kauniille
essive kauniina kauniina
translative kauniiksi kauniiksi
instructive — kauniin
abessive kauniitta kauniitta
comitative — kauniine
Possessive forms of kaunis (type vieras)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kauniini kauniini
accusative nom. kauniini kauniini
gen. kauniini
genitive kauniini kauniideni
kauniitteni
partitive kaunistani kauniitani
inessive kauniissani kauniissani
elative kauniistani kauniistani
illative kauniiseeni kauniisiini
kauniihinirare
adessive kauniillani kauniillani
ablative kauniiltani kauniiltani
allative kauniilleni kauniilleni
essive kauniinani kauniinani
translative kauniikseni kauniikseni
instructive — —
abessive kauniittani kauniittani
comitative — kauniineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kauniisi kauniisi
accusative nom. kauniisi kauniisi
gen. kauniisi
genitive kauniisi kauniidesi
kauniittesi
partitive kaunistasi kauniitasi
inessive kauniissasi kauniissasi
elative kauniistasi kauniistasi
illative kauniiseesi kauniisiisi
kauniihisirare
adessive kauniillasi kauniillasi
ablative kauniiltasi kauniiltasi
allative kauniillesi kauniillesi
essive kauniinasi kauniinasi
translative kauniiksesi kauniiksesi
instructive — —
abessive kauniittasi kauniittasi
comitative — kauniinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kauniimme kauniimme
accusative nom. kauniimme kauniimme
gen. kauniimme
genitive kauniimme kauniidemme
kauniittemme
partitive kaunistamme kauniitamme
inessive kauniissamme kauniissamme
elative kauniistamme kauniistamme
illative kauniiseemme kauniisiimme
kauniihimmerare
adessive kauniillamme kauniillamme
ablative kauniiltamme kauniiltamme
allative kauniillemme kauniillemme
essive kauniinamme kauniinamme
translative kauniiksemme kauniiksemme
instructive — —
abessive kauniittamme kauniittamme
comitative — kauniinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kauniinne kauniinne
accusative nom. kauniinne kauniinne
gen. kauniinne
genitive kauniinne kauniidenne
kauniittenne
partitive kaunistanne kauniitanne
inessive kauniissanne kauniissanne
elative kauniistanne kauniistanne
illative kauniiseenne kauniisiinne
kauniihinnerare
adessive kauniillanne kauniillanne
ablative kauniiltanne kauniiltanne
allative kauniillenne kauniillenne
essive kauniinanne kauniinanne
translative kauniiksenne kauniiksenne
instructive — —
abessive kauniittanne kauniittanne
comitative — kauniinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kauniinsa kauniinsa
accusative nom. kauniinsa kauniinsa
gen. kauniinsa
genitive kauniinsa kauniidensa
kauniittensa
partitive kaunistaan
kaunistansa		 kauniitaan
kauniitansa
inessive kauniissaan
kauniissansa		 kauniissaan
kauniissansa
elative kauniistaan
kauniistansa		 kauniistaan
kauniistansa
illative kauniiseensa kauniisiinsa
kauniihinsarare
adessive kauniillaan
kauniillansa		 kauniillaan
kauniillansa
ablative kauniiltaan
kauniiltansa		 kauniiltaan
kauniiltansa
allative kauniilleen
kauniillensa		 kauniilleen
kauniillensa
essive kauniinaan
kauniinansa		 kauniinaan
kauniinansa
translative kauniikseen
kauniiksensa		 kauniikseen
kauniiksensa
instructive — —
abessive kauniittaan
kauniittansa		 kauniittaan
kauniittansa
comitative — kauniineen
kauniinensa

Derived terms

Compounds

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kaunis, borrowed from Proto-Germanic *skauniz. Cognates include Finnish kaunis and Estonian kaunis.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑu̯nis/, [ˈkɑu̯nĭz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑu̯nis/, [ˈkɑu̯niʒ̥]
  • Rhymes: -ɑu̯nis
  • Hyphenation: kau‧nis

Adjective

kaunis

  1. beautiful, pretty

Declension
Declension of kaunis (type 2/patsas, no gradation)
singular plural
nominative kaunis kauniit
genitive kauniin kauniin
partitive kaunista, kaunist kauniita, kaunija
illative kauniisse kauniisse
inessive kauniis kauniis
elative kauniist kauniist
allative kauniille kauniille
adessive kauniil kauniil
ablative kauniilt kauniilt
translative kauniiks kauniiks
essive kauniinna, kauniin kauniinna, kauniin
exessive1) kauniint kauniint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
Soikkola declension of kaunis (type 2/patsas, no gradation)
singular plural
nominative kaunis kaunihit,
kauniit
genitive kaunihin kaunihiin
partitive kaunista kaunihia
illative kaunihisse kaunihisse
inessive kaunihiis kaunihiis
elative kaunihist kaunihist
allative kaunihille kaunihille
adessive kaunihiil kaunihiil
ablative kaunihilt kaunihilt
translative kaunihiks kaunihiks
essive kaunihiin kaunihiin
exessive1) kaunihint kaunihint
1) Obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 146

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *kaunis, borrowed from Proto-Germanic *skauniz. Cognates include Finnish kaunis and Estonian kaunis.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑu̯nis/

Adjective

kaunis (genitive kaunehen, partitive kaunista)

  1. pretty, beautiful

Declension
Declension of kaunis, no gradation
singular plural
nominative kaunis kaunehet
genitive kaunehen kaunehien
partitive kaunista kaunehie
inessive kaunehessa kaunehissa
elative kaunehesta kaunehista
illative kauneheh kaunehih
adessive kaunehella kaunehilla
ablative kaunehelta kaunehilta
essive kaunehena kaunehina
translative kauneheksi kaunehiksi
abessive kaunehetta kaunehitta
instructive kaunehin
comitative kaunehineh

References
  • P. M. Zaykov (1999) Грамматика Карельского языка (фонетика и морфология) [Grammar of the Karelian language (phonetics and morphology)], →ISBN, pages 36-37
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.