kauno

See also: Kauno

Finnish

Pronunciation

IPA^(key): /ˈkɑu̯no/, [ˈkɑu̯no̞]
Rhymes: -ɑuno
Syllabification^(key): kau‧no

Etymology 1

kaunis +‎ -o

Noun

kauno

(archaic, poetic) Synonym of nuorukainen (“young man”)
(archaic, poetic) Synonym of neitonen (“young woman”)

Declension

Inflection of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kauno	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
illative		kaunoon	kaunoihin
		singular	plural
nominative		kauno	kaunot
accusative	nom.	kauno	kaunot
accusative	gen.	kaunon	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
inessive		kaunossa	kaunoissa
elative		kaunosta	kaunoista
illative		kaunoon	kaunoihin
adessive		kaunolla	kaunoilla
ablative		kaunolta	kaunoilta
allative		kaunolle	kaunoille
essive		kaunona	kaunoina
translative		kaunoksi	kaunoiksi
instructive		—	kaunoin
abessive		kaunotta	kaunoitta
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kauno (type valo)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaunoni	kaunoni
accusative	nom.	kaunoni	kaunoni
accusative	gen.	kaunoni	kaunoni
genitive		kaunoni	kaunojeni
partitive		kaunoani	kaunojani
inessive		kaunossani	kaunoissani
elative		kaunostani	kaunoistani
illative		kaunooni	kaunoihini
adessive		kaunollani	kaunoillani
ablative		kaunoltani	kaunoiltani
allative		kaunolleni	kaunoilleni
essive		kaunonani	kaunoinani
translative		kaunokseni	kaunoikseni
instructive		—	—
abessive		kaunottani	kaunoittani
comitative		—	kaunoineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaunosi	kaunosi
accusative	nom.	kaunosi	kaunosi
accusative	gen.	kaunosi	kaunosi
genitive		kaunosi	kaunojesi
partitive		kaunoasi	kaunojasi
inessive		kaunossasi	kaunoissasi
elative		kaunostasi	kaunoistasi
illative		kaunoosi	kaunoihisi
adessive		kaunollasi	kaunoillasi
ablative		kaunoltasi	kaunoiltasi
allative		kaunollesi	kaunoillesi
essive		kaunonasi	kaunoinasi
translative		kaunoksesi	kaunoiksesi
instructive		—	—
abessive		kaunottasi	kaunoittasi
comitative		—	kaunoinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaunomme	kaunomme
accusative	nom.	kaunomme	kaunomme
accusative	gen.	kaunomme	kaunomme
genitive		kaunomme	kaunojemme
partitive		kaunoamme	kaunojamme
inessive		kaunossamme	kaunoissamme
elative		kaunostamme	kaunoistamme
illative		kaunoomme	kaunoihimme
adessive		kaunollamme	kaunoillamme
ablative		kaunoltamme	kaunoiltamme
allative		kaunollemme	kaunoillemme
essive		kaunonamme	kaunoinamme
translative		kaunoksemme	kaunoiksemme
instructive		—	—
abessive		kaunottamme	kaunoittamme
comitative		—	kaunoinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaunonne	kaunonne
accusative	nom.	kaunonne	kaunonne
accusative	gen.	kaunonne	kaunonne
genitive		kaunonne	kaunojenne
partitive		kaunoanne	kaunojanne
inessive		kaunossanne	kaunoissanne
elative		kaunostanne	kaunoistanne
illative		kaunoonne	kaunoihinne
adessive		kaunollanne	kaunoillanne
ablative		kaunoltanne	kaunoiltanne
allative		kaunollenne	kaunoillenne
essive		kaunonanne	kaunoinanne
translative		kaunoksenne	kaunoiksenne
instructive		—	—
abessive		kaunottanne	kaunoittanne
comitative		—	kaunoinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		kaunonsa	kaunonsa
accusative	nom.	kaunonsa	kaunonsa
accusative	gen.	kaunonsa	kaunonsa
genitive		kaunonsa	kaunojensa
partitive		kaunoaan kaunoansa	kaunojaan kaunojansa
inessive		kaunossaan kaunossansa	kaunoissaan kaunoissansa
elative		kaunostaan kaunostansa	kaunoistaan kaunoistansa
illative		kaunoonsa	kaunoihinsa
adessive		kaunollaan kaunollansa	kaunoillaan kaunoillansa
ablative		kaunoltaan kaunoltansa	kaunoiltaan kaunoiltansa
allative		kaunolleen kaunollensa	kaunoilleen kaunoillensa
essive		kaunonaan kaunonansa	kaunoinaan kaunoinansa
translative		kaunokseen kaunoksensa	kaunoikseen kaunoiksensa
instructive		—	—
abessive		kaunottaan kaunottansa	kaunoittaan kaunoittansa
comitative		—	kaunoineen kaunoinensa

Derived terms

Kauno

Adjective

kauno (comparative kaunompi, superlative kaunoin)

(archaic, poetic) Synonym of kaunis (“beautiful”).

Declension

Inflection of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kauno	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
illative		kaunoon	kaunoihin
		singular	plural
nominative		kauno	kaunot
accusative	nom.	kauno	kaunot
accusative	gen.	kaunon	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
inessive		kaunossa	kaunoissa
elative		kaunosta	kaunoista
illative		kaunoon	kaunoihin
adessive		kaunolla	kaunoilla
ablative		kaunolta	kaunoilta
allative		kaunolle	kaunoille
essive		kaunona	kaunoina
translative		kaunoksi	kaunoiksi
instructive		—	kaunoin
abessive		kaunotta	kaunoitta
comitative		—	kaunoine

Possessive forms of kauno (type valo)

Rare. Only used with substantive adjectives.

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaunoni	kaunoni
accusative	nom.	kaunoni	kaunoni
accusative	gen.	kaunoni	kaunoni
genitive		kaunoni	kaunojeni
partitive		kaunoani	kaunojani
inessive		kaunossani	kaunoissani
elative		kaunostani	kaunoistani
illative		kaunooni	kaunoihini
adessive		kaunollani	kaunoillani
ablative		kaunoltani	kaunoiltani
allative		kaunolleni	kaunoilleni
essive		kaunonani	kaunoinani
translative		kaunokseni	kaunoikseni
instructive		—	—
abessive		kaunottani	kaunoittani
comitative		—	kaunoineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaunosi	kaunosi
accusative	nom.	kaunosi	kaunosi
accusative	gen.	kaunosi	kaunosi
genitive		kaunosi	kaunojesi
partitive		kaunoasi	kaunojasi
inessive		kaunossasi	kaunoissasi
elative		kaunostasi	kaunoistasi
illative		kaunoosi	kaunoihisi
adessive		kaunollasi	kaunoillasi
ablative		kaunoltasi	kaunoiltasi
allative		kaunollesi	kaunoillesi
essive		kaunonasi	kaunoinasi
translative		kaunoksesi	kaunoiksesi
instructive		—	—
abessive		kaunottasi	kaunoittasi
comitative		—	kaunoinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaunomme	kaunomme
accusative	nom.	kaunomme	kaunomme
accusative	gen.	kaunomme	kaunomme
genitive		kaunomme	kaunojemme
partitive		kaunoamme	kaunojamme
inessive		kaunossamme	kaunoissamme
elative		kaunostamme	kaunoistamme
illative		kaunoomme	kaunoihimme
adessive		kaunollamme	kaunoillamme
ablative		kaunoltamme	kaunoiltamme
allative		kaunollemme	kaunoillemme
essive		kaunonamme	kaunoinamme
translative		kaunoksemme	kaunoiksemme
instructive		—	—
abessive		kaunottamme	kaunoittamme
comitative		—	kaunoinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaunonne	kaunonne
accusative	nom.	kaunonne	kaunonne
accusative	gen.	kaunonne	kaunonne
genitive		kaunonne	kaunojenne
partitive		kaunoanne	kaunojanne
inessive		kaunossanne	kaunoissanne
elative		kaunostanne	kaunoistanne
illative		kaunoonne	kaunoihinne
adessive		kaunollanne	kaunoillanne
ablative		kaunoltanne	kaunoiltanne
allative		kaunollenne	kaunoillenne
essive		kaunonanne	kaunoinanne
translative		kaunoksenne	kaunoiksenne
instructive		—	—
abessive		kaunottanne	kaunoittanne
comitative		—	kaunoinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		kaunonsa	kaunonsa
accusative	nom.	kaunonsa	kaunonsa
accusative	gen.	kaunonsa	kaunonsa
genitive		kaunonsa	kaunojensa
partitive		kaunoaan kaunoansa	kaunojaan kaunojansa
inessive		kaunossaan kaunossansa	kaunoissaan kaunoissansa
elative		kaunostaan kaunostansa	kaunoistaan kaunoistansa
illative		kaunoonsa	kaunoihinsa
adessive		kaunollaan kaunollansa	kaunoillaan kaunoillansa
ablative		kaunoltaan kaunoltansa	kaunoiltaan kaunoiltansa
allative		kaunolleen kaunollensa	kaunoilleen kaunoillensa
essive		kaunonaan kaunonansa	kaunoinaan kaunoinansa
translative		kaunokseen kaunoksensa	kaunoikseen kaunoiksensa
instructive		—	—
abessive		kaunottaan kaunottansa	kaunoittaan kaunoittansa
comitative		—	kaunoineen kaunoinensa

Derived terms

Etymology 2

Noun

kauno

(colloquial) Clipping of kaunokirjoitus (“cursive, sense joined-up handwriting”).

Declension

Inflection of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kauno	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
illative		kaunoon	kaunoihin
		singular	plural
nominative		kauno	kaunot
accusative	nom.	kauno	kaunot
accusative	gen.	kaunon	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
inessive		kaunossa	kaunoissa
elative		kaunosta	kaunoista
illative		kaunoon	kaunoihin
adessive		kaunolla	kaunoilla
ablative		kaunolta	kaunoilta
allative		kaunolle	kaunoille
essive		kaunona	kaunoina
translative		kaunoksi	kaunoiksi
instructive		—	kaunoin
abessive		kaunotta	kaunoitta
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kauno (type valo)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaunoni	kaunoni
accusative	nom.	kaunoni	kaunoni
accusative	gen.	kaunoni	kaunoni
genitive		kaunoni	kaunojeni
partitive		kaunoani	kaunojani
inessive		kaunossani	kaunoissani
elative		kaunostani	kaunoistani
illative		kaunooni	kaunoihini
adessive		kaunollani	kaunoillani
ablative		kaunoltani	kaunoiltani
allative		kaunolleni	kaunoilleni
essive		kaunonani	kaunoinani
translative		kaunokseni	kaunoikseni
instructive		—	—
abessive		kaunottani	kaunoittani
comitative		—	kaunoineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaunosi	kaunosi
accusative	nom.	kaunosi	kaunosi
accusative	gen.	kaunosi	kaunosi
genitive		kaunosi	kaunojesi
partitive		kaunoasi	kaunojasi
inessive		kaunossasi	kaunoissasi
elative		kaunostasi	kaunoistasi
illative		kaunoosi	kaunoihisi
adessive		kaunollasi	kaunoillasi
ablative		kaunoltasi	kaunoiltasi
allative		kaunollesi	kaunoillesi
essive		kaunonasi	kaunoinasi
translative		kaunoksesi	kaunoiksesi
instructive		—	—
abessive		kaunottasi	kaunoittasi
comitative		—	kaunoinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaunomme	kaunomme
accusative	nom.	kaunomme	kaunomme
accusative	gen.	kaunomme	kaunomme
genitive		kaunomme	kaunojemme
partitive		kaunoamme	kaunojamme
inessive		kaunossamme	kaunoissamme
elative		kaunostamme	kaunoistamme
illative		kaunoomme	kaunoihimme
adessive		kaunollamme	kaunoillamme
ablative		kaunoltamme	kaunoiltamme
allative		kaunollemme	kaunoillemme
essive		kaunonamme	kaunoinamme
translative		kaunoksemme	kaunoiksemme
instructive		—	—
abessive		kaunottamme	kaunoittamme
comitative		—	kaunoinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaunonne	kaunonne
accusative	nom.	kaunonne	kaunonne
accusative	gen.	kaunonne	kaunonne
genitive		kaunonne	kaunojenne
partitive		kaunoanne	kaunojanne
inessive		kaunossanne	kaunoissanne
elative		kaunostanne	kaunoistanne
illative		kaunoonne	kaunoihinne
adessive		kaunollanne	kaunoillanne
ablative		kaunoltanne	kaunoiltanne
allative		kaunollenne	kaunoillenne
essive		kaunonanne	kaunoinanne
translative		kaunoksenne	kaunoiksenne
instructive		—	—
abessive		kaunottanne	kaunoittanne
comitative		—	kaunoinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		kaunonsa	kaunonsa
accusative	nom.	kaunonsa	kaunonsa
accusative	gen.	kaunonsa	kaunonsa
genitive		kaunonsa	kaunojensa
partitive		kaunoaan kaunoansa	kaunojaan kaunojansa
inessive		kaunossaan kaunossansa	kaunoissaan kaunoissansa
elative		kaunostaan kaunostansa	kaunoistaan kaunoistansa
illative		kaunoonsa	kaunoihinsa
adessive		kaunollaan kaunollansa	kaunoillaan kaunoillansa
ablative		kaunoltaan kaunoltansa	kaunoiltaan kaunoiltansa
allative		kaunolleen kaunollensa	kaunoilleen kaunoillensa
essive		kaunonaan kaunonansa	kaunoinaan kaunoinansa
translative		kaunokseen kaunoksensa	kaunoikseen kaunoiksensa
instructive		—	—
abessive		kaunottaan kaunottansa	kaunoittaan kaunoittansa
comitative		—	kaunoineen kaunoinensa

Anagrams

aukon, kuona

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.