keilaaminen

Finnish

Etymology

keilata +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkei̯lɑːminen/, [ˈke̞i̯lɑːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): kei‧laa‧mi‧nen

Noun

keilaaminen

  1. bowling (game or instance of playing the game)
  2. casting a beam
  3. scanning

Declension
Inflection of keilaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative keilaaminen keilaamiset
genitive keilaamisen keilaamisten
keilaamisien
partitive keilaamista keilaamisia
illative keilaamiseen keilaamisiin
singular plural
nominative keilaaminen keilaamiset
accusative nom. keilaaminen keilaamiset
gen. keilaamisen
genitive keilaamisen keilaamisten
keilaamisien
partitive keilaamista keilaamisia
inessive keilaamisessa keilaamisissa
elative keilaamisesta keilaamisista
illative keilaamiseen keilaamisiin
adessive keilaamisella keilaamisilla
ablative keilaamiselta keilaamisilta
allative keilaamiselle keilaamisille
essive keilaamisena keilaamisina
translative keilaamiseksi keilaamisiksi
instructive — keilaamisin
abessive keilaamisetta keilaamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keilaaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keilaamiseni keilaamiseni
accusative nom. keilaamiseni keilaamiseni
gen. keilaamiseni
genitive keilaamiseni keilaamisteni
keilaamisieni
partitive keilaamistani keilaamisiani
inessive keilaamisessani keilaamisissani
elative keilaamisestani keilaamisistani
illative keilaamiseeni keilaamisiini
adessive keilaamisellani keilaamisillani
ablative keilaamiseltani keilaamisiltani
allative keilaamiselleni keilaamisilleni
essive keilaamisenani keilaamisinani
translative keilaamisekseni keilaamisikseni
instructive — —
abessive keilaamisettani keilaamisittani
comitative — keilaamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keilaamisesi keilaamisesi
accusative nom. keilaamisesi keilaamisesi
gen. keilaamisesi
genitive keilaamisesi keilaamistesi
keilaamisiesi
partitive keilaamistasi keilaamisiasi
inessive keilaamisessasi keilaamisissasi
elative keilaamisestasi keilaamisistasi
illative keilaamiseesi keilaamisiisi
adessive keilaamisellasi keilaamisillasi
ablative keilaamiseltasi keilaamisiltasi
allative keilaamisellesi keilaamisillesi
essive keilaamisenasi keilaamisinasi
translative keilaamiseksesi keilaamisiksesi
instructive — —
abessive keilaamisettasi keilaamisittasi
comitative — keilaamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative keilaamisemme keilaamisemme
accusative nom. keilaamisemme keilaamisemme
gen. keilaamisemme
genitive keilaamisemme keilaamistemme
keilaamisiemme
partitive keilaamistamme keilaamisiamme
inessive keilaamisessamme keilaamisissamme
elative keilaamisestamme keilaamisistamme
illative keilaamiseemme keilaamisiimme
adessive keilaamisellamme keilaamisillamme
ablative keilaamiseltamme keilaamisiltamme
allative keilaamisellemme keilaamisillemme
essive keilaamisenamme keilaamisinamme
translative keilaamiseksemme keilaamisiksemme
instructive — —
abessive keilaamisettamme keilaamisittamme
comitative — keilaamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keilaamisenne keilaamisenne
accusative nom. keilaamisenne keilaamisenne
gen. keilaamisenne
genitive keilaamisenne keilaamistenne
keilaamisienne
partitive keilaamistanne keilaamisianne
inessive keilaamisessanne keilaamisissanne
elative keilaamisestanne keilaamisistanne
illative keilaamiseenne keilaamisiinne
adessive keilaamisellanne keilaamisillanne
ablative keilaamiseltanne keilaamisiltanne
allative keilaamisellenne keilaamisillenne
essive keilaamisenanne keilaamisinanne
translative keilaamiseksenne keilaamisiksenne
instructive — —
abessive keilaamisettanne keilaamisittanne
comitative — keilaamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative keilaamisensa keilaamisensa
accusative nom. keilaamisensa keilaamisensa
gen. keilaamisensa
genitive keilaamisensa keilaamistensa
keilaamisiensa
partitive keilaamistaan
keilaamistansa		 keilaamisiaan
keilaamisiansa
inessive keilaamisessaan
keilaamisessansa		 keilaamisissaan
keilaamisissansa
elative keilaamisestaan
keilaamisestansa		 keilaamisistaan
keilaamisistansa
illative keilaamiseensa keilaamisiinsa
adessive keilaamisellaan
keilaamisellansa		 keilaamisillaan
keilaamisillansa
ablative keilaamiseltaan
keilaamiseltansa		 keilaamisiltaan
keilaamisiltansa
allative keilaamiselleen
keilaamisellensa		 keilaamisilleen
keilaamisillensa
essive keilaamisenaan
keilaamisenansa		 keilaamisinaan
keilaamisinansa
translative keilaamisekseen
keilaamiseksensa		 keilaamisikseen
keilaamisiksensa
instructive — —
abessive keilaamisettaan
keilaamisettansa		 keilaamisittaan
keilaamisittansa
comitative — keilaamisineen
keilaamisinensa

Verb

keilaaminen

  1. fourth infinitive of keilata

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.