keilata

Finnish

Etymology

keila (“tenpin; beam of light”) +‎ -ta

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkei̯lɑtɑˣ/, [ˈke̞i̯lɑt̪ɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -eilɑtɑ
  • Syllabification(key): kei‧la‧ta

Verb

keilata

  1. to bowl (to play bowling)
  2. to cast light (such as a laser or searchlight)
  3. to scan

Conjugation
Inflection of keilata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keilaan en keilaa 1st sing. olen keilannut en ole keilannut
2nd sing. keilaat et keilaa 2nd sing. olet keilannut et ole keilannut
3rd sing. keilaa ei keilaa 3rd sing. on keilannut ei ole keilannut
1st plur. keilaamme emme keilaa 1st plur. olemme keilanneet emme ole keilanneet
2nd plur. keilaatte ette keilaa 2nd plur. olette keilanneet ette ole keilanneet
3rd plur. keilaavat eivät keilaa 3rd plur. ovat keilanneet eivät ole keilanneet
passive keilataan ei keilata passive on keilattu ei ole keilattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keilasin en keilannut 1st sing. olin keilannut en ollut keilannut
2nd sing. keilasit et keilannut 2nd sing. olit keilannut et ollut keilannut
3rd sing. keilasi ei keilannut 3rd sing. oli keilannut ei ollut keilannut
1st plur. keilasimme emme keilanneet 1st plur. olimme keilanneet emme olleet keilanneet
2nd plur. keilasitte ette keilanneet 2nd plur. olitte keilanneet ette olleet keilanneet
3rd plur. keilasivat eivät keilanneet 3rd plur. olivat keilanneet eivät olleet keilanneet
passive keilattiin ei keilattu passive oli keilattu ei ollut keilattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keilaisin en keilaisi 1st sing. olisin keilannut en olisi keilannut
2nd sing. keilaisit et keilaisi 2nd sing. olisit keilannut et olisi keilannut
3rd sing. keilaisi ei keilaisi 3rd sing. olisi keilannut ei olisi keilannut
1st plur. keilaisimme emme keilaisi 1st plur. olisimme keilanneet emme olisi keilanneet
2nd plur. keilaisitte ette keilaisi 2nd plur. olisitte keilanneet ette olisi keilanneet
3rd plur. keilaisivat eivät keilaisi 3rd plur. olisivat keilanneet eivät olisi keilanneet
passive keilattaisiin ei keilattaisi passive olisi keilattu ei olisi keilattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. keilaa älä keilaa 2nd sing. ole keilannut älä ole keilannut
3rd sing. keilatkoon älköön keilatko 3rd sing. olkoon keilannut älköön olko keilannut
1st plur. keilatkaamme älkäämme keilatko 1st plur. olkaamme keilanneet älkäämme olko keilanneet
2nd plur. keilatkaa älkää keilatko 2nd plur. olkaa keilanneet älkää olko keilanneet
3rd plur. keilatkoot älkööt keilatko 3rd plur. olkoot keilanneet älkööt olko keilanneet
passive keilattakoon älköön keilattako passive olkoon keilattu älköön olko keilattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keilannen en keilanne 1st sing. lienen keilannut en liene keilannut
2nd sing. keilannet et keilanne 2nd sing. lienet keilannut et liene keilannut
3rd sing. keilannee ei keilanne 3rd sing. lienee keilannut ei liene keilannut
1st plur. keilannemme emme keilanne 1st plur. lienemme keilanneet emme liene keilanneet
2nd plur. keilannette ette keilanne 2nd plur. lienette keilanneet ette liene keilanneet
3rd plur. keilannevat eivät keilanne 3rd plur. lienevät keilanneet eivät liene keilanneet
passive keilattaneen ei keilattane passive lienee keilattu ei liene keilattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st keilata present keilaava keilattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keilatakseni keilataksemme
2nd keilataksesi keilataksenne
3rd keilatakseen
keilataksensa
 past keilannut keilattu
2nd inessive2 keilatessa keilattaessa agent3 keilaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keilatessani keilatessamme
2nd keilatessasi keilatessanne
3rd keilatessaan
keilatessansa
 negative keilaamaton
instructive keilaten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive keilaamassa —
elative keilaamasta —
illative keilaamaan —
adessive keilaamalla —
abessive keilaamatta —
instructive keilaaman keilattaman
4th4 nominative keilaaminen
partitive keilaamista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keilaamaisillani keilaamaisillamme
2nd keilaamaisillasi keilaamaisillanne
3rd keilaamaisillaan
keilaamaisillansa

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.