kiire

Estonian

Etymology

Of Finnic origin. Cognate to Finnish kiire and Votic tšiire. Possibly the same root as in dialectal Estonian and Finnish kiiras; from Proto-Germanic *gīraz, compare Old High German giri.

Pronunciation
  • (adjective) IPA(key): /ˈkiːːre/
  • (noun) IPA(key): /ˈkiːre/

Adjective

kiire (genitive kiire, partitive kiiret, comparative kiirem, superlative kõige kiirem or kiireim)

  1. fast

Declension
Inflection of kiire (ÕS type 1/ohutu, no gradation)
singular plural
nominative kiire kiired
accusative kiire kiired
genitive kiire kiirete
partitive kiiret kiireid
illative kiiresse kiiretesse
kiireisse
inessive kiires kiiretes
kiireis
elative kiirest kiiretest
kiireist
allative kiirele kiiretele
kiireile
adessive kiirel kiiretel
kiireil
ablative kiirelt kiiretelt
kiireilt
translative kiireks kiireteks
kiireiks
terminative kiireni kiireteni
essive kiirena kiiretena
abessive kiireta kiireteta
comitative kiirega kiiretega
Inflection of kiire (ÕS type 6/mõte, length gradation)
singular plural
nominative kiire kiired
accusative kiire kiired
genitive kiire kiirete
partitive kiiret kiireid
illative kiiresse kiiretesse
kiireisse
inessive kiires kiiretes
kiireis
elative kiirest kiiretest
kiireist
allative kiirele kiiretele
kiireile
adessive kiirel kiiretel
kiireil
ablative kiirelt kiiretelt
kiireilt
translative kiireks kiireteks
kiireiks
terminative kiireni kiireteni
essive kiirena kiiretena
abessive kiireta kiireteta
comitative kiirega kiiretega

Noun

kiire (genitive kiire, partitive kiiret)

  1. hurry, haste
  2. rush

Declension
Inflection of kiire (ÕS type 1/ohutu, no gradation)
singular plural
nominative kiire kiired
accusative kiire kiired
genitive kiire kiirete
partitive kiiret kiireid
illative kiiresse kiiretesse
kiireisse
inessive kiires kiiretes
kiireis
elative kiirest kiiretest
kiireist
allative kiirele kiiretele
kiireile
adessive kiirel kiiretel
kiireil
ablative kiirelt kiiretelt
kiireilt
translative kiireks kiireteks
kiireiks
terminative kiireni kiireteni
essive kiirena kiiretena
abessive kiireta kiireteta
comitative kiirega kiiretega
Inflection of kiire (ÕS type 6/mõte, length gradation)
singular plural
nominative kiire kiired
accusative kiire kiired
genitive kiire kiirete
partitive kiiret kiireid
illative kiiresse kiiretesse
kiireisse
inessive kiires kiiretes
kiireis
elative kiirest kiiretest
kiireist
allative kiirele kiiretele
kiireile
adessive kiirel kiiretel
kiireil
ablative kiirelt kiiretelt
kiireilt
translative kiireks kiireteks
kiireiks
terminative kiireni kiireteni
essive kiirena kiiretena
abessive kiireta kiireteta
comitative kiirega kiiretega

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkiːreˣ/, [ˈkiːre̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iːre
  • Syllabification(key): kii‧re

Etymology 1

From Proto-Finnic *kiireh (compare Estonian kiire, Votic tšiire).

Noun

kiire

  1. hurry, haste, rush
  2. something that causes one to be busy or that occupies one's time
    Minulla on ollut kiireitä.
    I have been busy.
Declension
Inflection of kiire (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiire kiireet
genitive kiireen kiireiden
kiireitten
partitive kiirettä kiireitä
illative kiireeseen kiireisiin
kiireihin
singular plural
nominative kiire kiireet
accusative nom. kiire kiireet
gen. kiireen
genitive kiireen kiireiden
kiireitten
partitive kiirettä kiireitä
inessive kiireessä kiireissä
elative kiireestä kiireistä
illative kiireeseen kiireisiin
kiireihin
adessive kiireellä kiireillä
ablative kiireeltä kiireiltä
allative kiireelle kiireille
essive kiireenä kiireinä
translative kiireeksi kiireiksi
instructive — kiirein
abessive kiireettä kiireittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiire (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kiireeni kiireeni
accusative nom. kiireeni kiireeni
gen. kiireeni
genitive kiireeni kiireideni
kiireitteni
partitive kiirettäni kiireitäni
inessive kiireessäni kiireissäni
elative kiireestäni kiireistäni
illative kiireeseeni kiireisiini
kiireihini
adessive kiireelläni kiireilläni
ablative kiireeltäni kiireiltäni
allative kiireelleni kiireilleni
essive kiireenäni kiireinäni
translative kiireekseni kiireikseni
instructive — —
abessive kiireettäni kiireittäni
comitative — kiireineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kiireesi kiireesi
accusative nom. kiireesi kiireesi
gen. kiireesi
genitive kiireesi kiireidesi
kiireittesi
partitive kiirettäsi kiireitäsi
inessive kiireessäsi kiireissäsi
elative kiireestäsi kiireistäsi
illative kiireeseesi kiireisiisi
kiireihisi
adessive kiireelläsi kiireilläsi
ablative kiireeltäsi kiireiltäsi
allative kiireellesi kiireillesi
essive kiireenäsi kiireinäsi
translative kiireeksesi kiireiksesi
instructive — —
abessive kiireettäsi kiireittäsi
comitative — kiireinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kiireemme kiireemme
accusative nom. kiireemme kiireemme
gen. kiireemme
genitive kiireemme kiireidemme
kiireittemme
partitive kiirettämme kiireitämme
inessive kiireessämme kiireissämme
elative kiireestämme kiireistämme
illative kiireeseemme kiireisiimme
kiireihimme
adessive kiireellämme kiireillämme
ablative kiireeltämme kiireiltämme
allative kiireellemme kiireillemme
essive kiireenämme kiireinämme
translative kiireeksemme kiireiksemme
instructive — —
abessive kiireettämme kiireittämme
comitative — kiireinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kiireenne kiireenne
accusative nom. kiireenne kiireenne
gen. kiireenne
genitive kiireenne kiireidenne
kiireittenne
partitive kiirettänne kiireitänne
inessive kiireessänne kiireissänne
elative kiireestänne kiireistänne
illative kiireeseenne kiireisiinne
kiireihinne
adessive kiireellänne kiireillänne
ablative kiireeltänne kiireiltänne
allative kiireellenne kiireillenne
essive kiireenänne kiireinänne
translative kiireeksenne kiireiksenne
instructive — —
abessive kiireettänne kiireittänne
comitative — kiireinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kiireensä kiireensä
accusative nom. kiireensä kiireensä
gen. kiireensä
genitive kiireensä kiireidensä
kiireittensä
partitive kiirettään
kiirettänsä		 kiireitään
kiireitänsä
inessive kiireessään
kiireessänsä		 kiireissään
kiireissänsä
elative kiireestään
kiireestänsä		 kiireistään
kiireistänsä
illative kiireeseensä kiireisiinsä
kiireihinsä
adessive kiireellään
kiireellänsä		 kiireillään
kiireillänsä
ablative kiireeltään
kiireeltänsä		 kiireiltään
kiireiltänsä
allative kiireelleen
kiireellensä		 kiireilleen
kiireillensä
essive kiireenään
kiireenänsä		 kiireinään
kiireinänsä
translative kiireekseen
kiireeksensä		 kiireikseen
kiireiksensä
instructive — —
abessive kiireettään
kiireettänsä		 kiireittään
kiireittänsä
comitative — kiireineen
kiireinensä
Alternative forms
Derived terms
Derived terms

Etymology 2

From Proto-Finnic *kiirek, probably borrowed from Baltic (compare Latvian šķire, Lithuanian skỹris).

Noun

kiire

  1. (archaic, anatomy) vertex
    Synonym: päälaki
Usage notes

Now only known from the set phrase kiireestä kantapäähän (“from top to toe”).

Declension
Inflection of kiire (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiire kiireet
genitive kiireen kiireiden
kiireitten
partitive kiirettä kiireitä
illative kiireeseen kiireisiin
kiireihin
singular plural
nominative kiire kiireet
accusative nom. kiire kiireet
gen. kiireen
genitive kiireen kiireiden
kiireitten
partitive kiirettä kiireitä
inessive kiireessä kiireissä
elative kiireestä kiireistä
illative kiireeseen kiireisiin
kiireihin
adessive kiireellä kiireillä
ablative kiireeltä kiireiltä
allative kiireelle kiireille
essive kiireenä kiireinä
translative kiireeksi kiireiksi
instructive — kiirein
abessive kiireettä kiireittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiire (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kiireeni kiireeni
accusative nom. kiireeni kiireeni
gen. kiireeni
genitive kiireeni kiireideni
kiireitteni
partitive kiirettäni kiireitäni
inessive kiireessäni kiireissäni
elative kiireestäni kiireistäni
illative kiireeseeni kiireisiini
kiireihini
adessive kiireelläni kiireilläni
ablative kiireeltäni kiireiltäni
allative kiireelleni kiireilleni
essive kiireenäni kiireinäni
translative kiireekseni kiireikseni
instructive — —
abessive kiireettäni kiireittäni
comitative — kiireineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kiireesi kiireesi
accusative nom. kiireesi kiireesi
gen. kiireesi
genitive kiireesi kiireidesi
kiireittesi
partitive kiirettäsi kiireitäsi
inessive kiireessäsi kiireissäsi
elative kiireestäsi kiireistäsi
illative kiireeseesi kiireisiisi
kiireihisi
adessive kiireelläsi kiireilläsi
ablative kiireeltäsi kiireiltäsi
allative kiireellesi kiireillesi
essive kiireenäsi kiireinäsi
translative kiireeksesi kiireiksesi
instructive — —
abessive kiireettäsi kiireittäsi
comitative — kiireinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kiireemme kiireemme
accusative nom. kiireemme kiireemme
gen. kiireemme
genitive kiireemme kiireidemme
kiireittemme
partitive kiirettämme kiireitämme
inessive kiireessämme kiireissämme
elative kiireestämme kiireistämme
illative kiireeseemme kiireisiimme
kiireihimme
adessive kiireellämme kiireillämme
ablative kiireeltämme kiireiltämme
allative kiireellemme kiireillemme
essive kiireenämme kiireinämme
translative kiireeksemme kiireiksemme
instructive — —
abessive kiireettämme kiireittämme
comitative — kiireinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kiireenne kiireenne
accusative nom. kiireenne kiireenne
gen. kiireenne
genitive kiireenne kiireidenne
kiireittenne
partitive kiirettänne kiireitänne
inessive kiireessänne kiireissänne
elative kiireestänne kiireistänne
illative kiireeseenne kiireisiinne
kiireihinne
adessive kiireellänne kiireillänne
ablative kiireeltänne kiireiltänne
allative kiireellenne kiireillenne
essive kiireenänne kiireinänne
translative kiireeksenne kiireiksenne
instructive — —
abessive kiireettänne kiireittänne
comitative — kiireinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kiireensä kiireensä
accusative nom. kiireensä kiireensä
gen. kiireensä
genitive kiireensä kiireidensä
kiireittensä
partitive kiirettään
kiirettänsä		 kiireitään
kiireitänsä
inessive kiireessään
kiireessänsä		 kiireissään
kiireissänsä
elative kiireestään
kiireestänsä		 kiireistään
kiireistänsä
illative kiireeseensä kiireisiinsä
kiireihinsä
adessive kiireellään
kiireellänsä		 kiireillään
kiireillänsä
ablative kiireeltään
kiireeltänsä		 kiireiltään
kiireiltänsä
allative kiireelleen
kiireellensä		 kiireilleen
kiireillensä
essive kiireenään
kiireenänsä		 kiireinään
kiireinänsä
translative kiireekseen
kiireeksensä		 kiireikseen
kiireiksensä
instructive — —
abessive kiireettään
kiireettänsä		 kiireittään
kiireittänsä
comitative — kiireineen
kiireinensä
Derived terms

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *kiireh. Cognates include Finnish kiire and Estonian kiire.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkiːre/, [ˈkiːr]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkiːre/, [ˈkiːre̞]
  • Rhymes: -iːr, -iːre
  • Hyphenation: kii‧re

Noun

kiire

  1. haste, hurry

Adjective

kiire

  1. quick, hasty
Declension
Declension of kiire (type 6/lähe, no gradation)
singular plural
nominative kiire kiireet
genitive kiireen kiirein
partitive kiirettä kiireitä
illative kiireesse kiireisse
inessive kiirees kiireis
elative kiireest kiireist
allative kiireelle kiireille
adessive kiireel kiireil
ablative kiireelt kiireilt
translative kiireeks kiireiks
essive kiireennä, kiireen kiireinnä, kiirein
exessive1) kiireent kiireint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
Soikkola declension of kiire (type 6/lähe, no gradation)
singular plural
nominative kiire kiirehet,
kiireet
genitive kiirehen kiirehiin
partitive kiirettä,
kiireht		 kiirehiä
illative kiirehesse kiirehisse
inessive kiirehees kiirehiis
elative kiirehest kiirehist
allative kiirehelle kiirehille
adessive kiireheel kiirehiil
ablative kiirehelt kiirehilt
translative kiireheks kiirehiks
essive kiirehennä,
kiireheen		 kiirehinnä,
kiirehiin
exessive1) kiirehent kiirehint
1) Obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkiːre/, [ˈkiːr]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkiːre/, [ˈkiːre̞]
  • Rhymes: -iːr, -iːre
  • Hyphenation: kii‧re

Adverb

kiire

  1. (dialectal) Alternative form of kiiree

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 65
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 174
  • Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎, →ISBN, page 72
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.