loppu

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *loppu.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈlopːu/, [ˈlo̞pːu]
  • Rhymes: -opːu
  • Syllabification(key): lop‧pu

Noun

loppu

  1. end, ending, finish, conclusion (terminal, final or closing point of something)
    Synonyms: lopetus, pääte
  2. (in the plural) the rest, the remaining (of = elative)
    Loput heistä ovat mennyttä.
    The rest of them are gone for good.

Declension
Inflection of loppu (Kotus type 1*B/valo, pp-p gradation)
nominative loppu loput
genitive lopun loppujen
partitive loppua loppuja
illative loppuun loppuihin
singular plural
nominative loppu loput
accusative nom. loppu loput
gen. lopun
genitive lopun loppujen
partitive loppua loppuja
inessive lopussa lopuissa
elative lopusta lopuista
illative loppuun loppuihin
adessive lopulla lopuilla
ablative lopulta lopuilta
allative lopulle lopuille
essive loppuna loppuina
translative lopuksi lopuiksi
instructive — lopuin
abessive loputta lopuitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppu (type valo)
first-person singular possessor
singular plural
nominative loppuni loppuni
accusative nom. loppuni loppuni
gen. loppuni
genitive loppuni loppujeni
partitive loppuani loppujani
inessive lopussani lopuissani
elative lopustani lopuistani
illative loppuuni loppuihini
adessive lopullani lopuillani
ablative lopultani lopuiltani
allative lopulleni lopuilleni
essive loppunani loppuinani
translative lopukseni lopuikseni
instructive — —
abessive loputtani lopuittani
comitative — loppuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative loppusi loppusi
accusative nom. loppusi loppusi
gen. loppusi
genitive loppusi loppujesi
partitive loppuasi loppujasi
inessive lopussasi lopuissasi
elative lopustasi lopuistasi
illative loppuusi loppuihisi
adessive lopullasi lopuillasi
ablative lopultasi lopuiltasi
allative lopullesi lopuillesi
essive loppunasi loppuinasi
translative lopuksesi lopuiksesi
instructive — —
abessive loputtasi lopuittasi
comitative — loppuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative loppumme loppumme
accusative nom. loppumme loppumme
gen. loppumme
genitive loppumme loppujemme
partitive loppuamme loppujamme
inessive lopussamme lopuissamme
elative lopustamme lopuistamme
illative loppuumme loppuihimme
adessive lopullamme lopuillamme
ablative lopultamme lopuiltamme
allative lopullemme lopuillemme
essive loppunamme loppuinamme
translative lopuksemme lopuiksemme
instructive — —
abessive loputtamme lopuittamme
comitative — loppuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative loppunne loppunne
accusative nom. loppunne loppunne
gen. loppunne
genitive loppunne loppujenne
partitive loppuanne loppujanne
inessive lopussanne lopuissanne
elative lopustanne lopuistanne
illative loppuunne loppuihinne
adessive lopullanne lopuillanne
ablative lopultanne lopuiltanne
allative lopullenne lopuillenne
essive loppunanne loppuinanne
translative lopuksenne lopuiksenne
instructive — —
abessive loputtanne lopuittanne
comitative — loppuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative loppunsa loppunsa
accusative nom. loppunsa loppunsa
gen. loppunsa
genitive loppunsa loppujensa
partitive loppuaan
loppuansa		 loppujaan
loppujansa
inessive lopussaan
lopussansa		 lopuissaan
lopuissansa
elative lopustaan
lopustansa		 lopuistaan
lopuistansa
illative loppuunsa loppuihinsa
adessive lopullaan
lopullansa		 lopuillaan
lopuillansa
ablative lopultaan
lopultansa		 lopuiltaan
lopuiltansa
allative lopulleen
lopullensa		 lopuilleen
lopuillensa
essive loppunaan
loppunansa		 loppuinaan
loppuinansa
translative lopukseen
lopuksensa		 lopuikseen
lopuiksensa
instructive — —
abessive loputtaan
loputtansa		 lopuittaan
lopuittansa
comitative — loppuineen
loppuinensa

Adjective

loppu (not comparable)

  1. (in the plural) the rest, the remaining
    Synonyms: jäljelle jäävä, jäljelle jäänyt, jäljellä oleva
    Saat syödä loput mansikat.
    You may eat the remaining strawberries.

Declension
Inflection of loppu (Kotus type 1*B/valo, pp-p gradation)
nominative loppu loput
genitive lopun loppujen
partitive loppua loppuja
illative loppuun loppuihin
singular plural
nominative loppu loput
accusative nom. loppu loput
gen. lopun
genitive lopun loppujen
partitive loppua loppuja
inessive lopussa lopuissa
elative lopusta lopuista
illative loppuun loppuihin
adessive lopulla lopuilla
ablative lopulta lopuilta
allative lopulle lopuille
essive loppuna loppuina
translative lopuksi lopuiksi
instructive — lopuin
abessive loputta lopuitta
comitative — loppuine
Possessive forms of loppu (type valo)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative loppuni loppuni
accusative nom. loppuni loppuni
gen. loppuni
genitive loppuni loppujeni
partitive loppuani loppujani
inessive lopussani lopuissani
elative lopustani lopuistani
illative loppuuni loppuihini
adessive lopullani lopuillani
ablative lopultani lopuiltani
allative lopulleni lopuilleni
essive loppunani loppuinani
translative lopukseni lopuikseni
instructive — —
abessive loputtani lopuittani
comitative — loppuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative loppusi loppusi
accusative nom. loppusi loppusi
gen. loppusi
genitive loppusi loppujesi
partitive loppuasi loppujasi
inessive lopussasi lopuissasi
elative lopustasi lopuistasi
illative loppuusi loppuihisi
adessive lopullasi lopuillasi
ablative lopultasi lopuiltasi
allative lopullesi lopuillesi
essive loppunasi loppuinasi
translative lopuksesi lopuiksesi
instructive — —
abessive loputtasi lopuittasi
comitative — loppuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative loppumme loppumme
accusative nom. loppumme loppumme
gen. loppumme
genitive loppumme loppujemme
partitive loppuamme loppujamme
inessive lopussamme lopuissamme
elative lopustamme lopuistamme
illative loppuumme loppuihimme
adessive lopullamme lopuillamme
ablative lopultamme lopuiltamme
allative lopullemme lopuillemme
essive loppunamme loppuinamme
translative lopuksemme lopuiksemme
instructive — —
abessive loputtamme lopuittamme
comitative — loppuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative loppunne loppunne
accusative nom. loppunne loppunne
gen. loppunne
genitive loppunne loppujenne
partitive loppuanne loppujanne
inessive lopussanne lopuissanne
elative lopustanne lopuistanne
illative loppuunne loppuihinne
adessive lopullanne lopuillanne
ablative lopultanne lopuiltanne
allative lopullenne lopuillenne
essive loppunanne loppuinanne
translative lopuksenne lopuiksenne
instructive — —
abessive loputtanne lopuittanne
comitative — loppuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative loppunsa loppunsa
accusative nom. loppunsa loppunsa
gen. loppunsa
genitive loppunsa loppujensa
partitive loppuaan
loppuansa		 loppujaan
loppujansa
inessive lopussaan
lopussansa		 lopuissaan
lopuissansa
elative lopustaan
lopustansa		 lopuistaan
lopuistansa
illative loppuunsa loppuihinsa
adessive lopullaan
lopullansa		 lopuillaan
lopuillansa
ablative lopultaan
lopultansa		 lopuiltaan
lopuiltansa
allative lopulleen
lopullensa		 lopuilleen
lopuillensa
essive loppunaan
loppunansa		 loppuinaan
loppuinansa
translative lopukseen
lopuksensa		 lopuikseen
lopuiksensa
instructive — —
abessive loputtaan
loputtansa		 lopuittaan
lopuittansa
comitative — loppuineen
loppuinensa

Adverb

loppu

  1. out, out of, over (without, no longer in possession of)
    Synonym: lopussa
    Meiltä on leipä loppu.
    We are out of bread.
    Aika on loppu.
    Time's up.

Usage notes
  • Used with olla (“to be”). Who is or are out of something is expressed in the ablative case (as in the usage example).
  • Traditionally this use of loppu instead of lopussa was proscribed, as it was seen to derive from Swedish influence.

Interjection

loppu

  1. The End
  2. (radio) out (the station is finished with its transmission and does not expect a response)

Derived terms

Compounds

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *loppu. Cognates include Finnish loppu and Estonian lõpp.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈlopːu/, [ˈɫo̞pːŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈlopːu/, [ˈɫo̞pːu]
  • Rhymes: -opːu
  • Hyphenation: lop‧pu

Noun

loppu

  1. end
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:
      Kerkiäks slogaks saotaa sloggaa, kumman lopus ono lyhyt vokala, tali kumpa ono laatihunt vaa lyhhyest vokalast.
      A light syllable is what a syllable is called, the end of which has a short vowel, or which is composed only of short vowels.

Adjective

loppu

  1. final

Declension
Declension of loppu (type 4/koivu, pp-p gradation)
singular plural
nominative loppu loput
genitive lopun loppuin, loppuloin
partitive loppua loppuja, loppuloja
illative loppuu loppui, loppuloihe
inessive lopus loppuis, loppulois
elative lopust loppuist, loppuloist
allative lopulle loppuille, loppuloille
adessive lopul loppuil, loppuloil
ablative lopult loppuilt, loppuloilt
translative lopuks loppuiks, loppuloiks
essive loppunna, loppuun loppuinna, loppuloinna, loppuin, loppuloin
exessive1) loppunt loppuint, loppuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 274

Karelian

Noun

loppu

  1. end

Livvi

Noun

loppu

  1. end
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.