normaali

Finnish

Etymology

From Latin normālis.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈnormɑːli/, [ˈno̞rmɑːli]
  • Rhymes: -ormɑːli
  • Syllabification(key): nor‧maa‧li

Adjective

normaali (comparative normaalimpi, superlative normaalein)

  1. normal, standard, regular, natural (having the expected characteristics or appearances)
    Synonyms: tavallinen, tavanomainen
    uusi normaali ― new normal
    On normaalia, että kauppa ei käy tiistaisin.
    It's natural for business to be slow on Tuesdays.
  2. essential (showing its essence)
    Älä välitä siitä, että hän on äkäinen. Se on normaalia Frediä.
    Don’t mind him being grumpy. That’s the essential Fred.
  3. (in compounds) normal, standard
    normaalipaino ― normal weight
    normaaliaika ― standard time

Declension
Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative normaali normaalit
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
illative normaaliin normaaleihin
singular plural
nominative normaali normaalit
accusative nom. normaali normaalit
gen. normaalin
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
inessive normaalissa normaaleissa
elative normaalista normaaleista
illative normaaliin normaaleihin
adessive normaalilla normaaleilla
ablative normaalilta normaaleilta
allative normaalille normaaleille
essive normaalina normaaleina
translative normaaliksi normaaleiksi
instructive — normaalein
abessive normaalitta normaaleitta
comitative — normaaleine
Possessive forms of normaali (type paperi)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative normaalini normaalini
accusative nom. normaalini normaalini
gen. normaalini
genitive normaalini normaalieni
normaaleideni
normaaleitteni
partitive normaaliani normaaleitani
normaalejani
inessive normaalissani normaaleissani
elative normaalistani normaaleistani
illative normaaliini normaaleihini
adessive normaalillani normaaleillani
ablative normaaliltani normaaleiltani
allative normaalilleni normaaleilleni
essive normaalinani normaaleinani
translative normaalikseni normaaleikseni
instructive — —
abessive normaalittani normaaleittani
comitative — normaaleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative normaalisi normaalisi
accusative nom. normaalisi normaalisi
gen. normaalisi
genitive normaalisi normaaliesi
normaaleidesi
normaaleittesi
partitive normaaliasi normaaleitasi
normaalejasi
inessive normaalissasi normaaleissasi
elative normaalistasi normaaleistasi
illative normaaliisi normaaleihisi
adessive normaalillasi normaaleillasi
ablative normaaliltasi normaaleiltasi
allative normaalillesi normaaleillesi
essive normaalinasi normaaleinasi
translative normaaliksesi normaaleiksesi
instructive — —
abessive normaalittasi normaaleittasi
comitative — normaaleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative normaalimme normaalimme
accusative nom. normaalimme normaalimme
gen. normaalimme
genitive normaalimme normaaliemme
normaaleidemme
normaaleittemme
partitive normaaliamme normaaleitamme
normaalejamme
inessive normaalissamme normaaleissamme
elative normaalistamme normaaleistamme
illative normaaliimme normaaleihimme
adessive normaalillamme normaaleillamme
ablative normaaliltamme normaaleiltamme
allative normaalillemme normaaleillemme
essive normaalinamme normaaleinamme
translative normaaliksemme normaaleiksemme
instructive — —
abessive normaalittamme normaaleittamme
comitative — normaaleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative normaalinne normaalinne
accusative nom. normaalinne normaalinne
gen. normaalinne
genitive normaalinne normaalienne
normaaleidenne
normaaleittenne
partitive normaalianne normaaleitanne
normaalejanne
inessive normaalissanne normaaleissanne
elative normaalistanne normaaleistanne
illative normaaliinne normaaleihinne
adessive normaalillanne normaaleillanne
ablative normaaliltanne normaaleiltanne
allative normaalillenne normaaleillenne
essive normaalinanne normaaleinanne
translative normaaliksenne normaaleiksenne
instructive — —
abessive normaalittanne normaaleittanne
comitative — normaaleinenne
third-person possessor
singular plural
nominative normaalinsa normaalinsa
accusative nom. normaalinsa normaalinsa
gen. normaalinsa
genitive normaalinsa normaaliensa
normaaleidensa
normaaleittensa
partitive normaaliaan
normaaliansa		 normaaleitaan
normaalejaan
normaaleitansa
normaalejansa
inessive normaalissaan
normaalissansa		 normaaleissaan
normaaleissansa
elative normaalistaan
normaalistansa		 normaaleistaan
normaaleistansa
illative normaaliinsa normaaleihinsa
adessive normaalillaan
normaalillansa		 normaaleillaan
normaaleillansa
ablative normaaliltaan
normaaliltansa		 normaaleiltaan
normaaleiltansa
allative normaalilleen
normaalillensa		 normaaleilleen
normaaleillensa
essive normaalinaan
normaalinansa		 normaaleinaan
normaaleinansa
translative normaalikseen
normaaliksensa		 normaaleikseen
normaaleiksensa
instructive — —
abessive normaalittaan
normaalittansa		 normaaleittaan
normaaleittansa
comitative — normaaleineen
normaaleinensa

Synonyms

Antonyms

Derived terms

Derived terms

Compounds

Noun

normaali

  1. (geometry) normal

Declension
Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative normaali normaalit
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
illative normaaliin normaaleihin
singular plural
nominative normaali normaalit
accusative nom. normaali normaalit
gen. normaalin
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
inessive normaalissa normaaleissa
elative normaalista normaaleista
illative normaaliin normaaleihin
adessive normaalilla normaaleilla
ablative normaalilta normaaleilta
allative normaalille normaaleille
essive normaalina normaaleina
translative normaaliksi normaaleiksi
instructive — normaalein
abessive normaalitta normaaleitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of normaali (type paperi)
first-person singular possessor
singular plural
nominative normaalini normaalini
accusative nom. normaalini normaalini
gen. normaalini
genitive normaalini normaalieni
normaaleideni
normaaleitteni
partitive normaaliani normaaleitani
normaalejani
inessive normaalissani normaaleissani
elative normaalistani normaaleistani
illative normaaliini normaaleihini
adessive normaalillani normaaleillani
ablative normaaliltani normaaleiltani
allative normaalilleni normaaleilleni
essive normaalinani normaaleinani
translative normaalikseni normaaleikseni
instructive — —
abessive normaalittani normaaleittani
comitative — normaaleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative normaalisi normaalisi
accusative nom. normaalisi normaalisi
gen. normaalisi
genitive normaalisi normaaliesi
normaaleidesi
normaaleittesi
partitive normaaliasi normaaleitasi
normaalejasi
inessive normaalissasi normaaleissasi
elative normaalistasi normaaleistasi
illative normaaliisi normaaleihisi
adessive normaalillasi normaaleillasi
ablative normaaliltasi normaaleiltasi
allative normaalillesi normaaleillesi
essive normaalinasi normaaleinasi
translative normaaliksesi normaaleiksesi
instructive — —
abessive normaalittasi normaaleittasi
comitative — normaaleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative normaalimme normaalimme
accusative nom. normaalimme normaalimme
gen. normaalimme
genitive normaalimme normaaliemme
normaaleidemme
normaaleittemme
partitive normaaliamme normaaleitamme
normaalejamme
inessive normaalissamme normaaleissamme
elative normaalistamme normaaleistamme
illative normaaliimme normaaleihimme
adessive normaalillamme normaaleillamme
ablative normaaliltamme normaaleiltamme
allative normaalillemme normaaleillemme
essive normaalinamme normaaleinamme
translative normaaliksemme normaaleiksemme
instructive — —
abessive normaalittamme normaaleittamme
comitative — normaaleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative normaalinne normaalinne
accusative nom. normaalinne normaalinne
gen. normaalinne
genitive normaalinne normaalienne
normaaleidenne
normaaleittenne
partitive normaalianne normaaleitanne
normaalejanne
inessive normaalissanne normaaleissanne
elative normaalistanne normaaleistanne
illative normaaliinne normaaleihinne
adessive normaalillanne normaaleillanne
ablative normaaliltanne normaaleiltanne
allative normaalillenne normaaleillenne
essive normaalinanne normaaleinanne
translative normaaliksenne normaaleiksenne
instructive — —
abessive normaalittanne normaaleittanne
comitative — normaaleinenne
third-person possessor
singular plural
nominative normaalinsa normaalinsa
accusative nom. normaalinsa normaalinsa
gen. normaalinsa
genitive normaalinsa normaaliensa
normaaleidensa
normaaleittensa
partitive normaaliaan
normaaliansa		 normaaleitaan
normaalejaan
normaaleitansa
normaalejansa
inessive normaalissaan
normaalissansa		 normaaleissaan
normaaleissansa
elative normaalistaan
normaalistansa		 normaaleistaan
normaaleistansa
illative normaaliinsa normaaleihinsa
adessive normaalillaan
normaalillansa		 normaaleillaan
normaaleillansa
ablative normaaliltaan
normaaliltansa		 normaaleiltaan
normaaleiltansa
allative normaalilleen
normaalillensa		 normaaleilleen
normaaleillensa
essive normaalinaan
normaalinansa		 normaaleinaan
normaaleinansa
translative normaalikseen
normaaliksensa		 normaaleikseen
normaaleiksensa
instructive — —
abessive normaalittaan
normaalittansa		 normaaleittaan
normaaleittansa
comitative — normaaleineen
normaaleinensa

Anagrams

Kven

Etymology

From Latin normālis.

Adjective

normaali

  1. normal
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.