normaalimuoto

Finnish

Etymology

normaali +‎ muoto

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈnormɑːliˌmuo̯to/, [ˈno̞rmɑːliˌmuo̞̯t̪o̞]
  • Rhymes: -uoto
  • Syllabification(key): nor‧maa‧li‧muo‧to

Noun

normaalimuoto

  1. (databases) normal form (any form of a relational database that supports consistency of the data)
  2. (game theory) normal form (matrix that represents the possible outcomes of a game)
  3. (mathematics) canonical form, normal form (standard way of presenting an object)

Declension
Inflection of normaalimuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative normaalimuoto normaalimuodot
genitive normaalimuodon normaalimuotojen
partitive normaalimuotoa normaalimuotoja
illative normaalimuotoon normaalimuotoihin
singular plural
nominative normaalimuoto normaalimuodot
accusative nom. normaalimuoto normaalimuodot
gen. normaalimuodon
genitive normaalimuodon normaalimuotojen
partitive normaalimuotoa normaalimuotoja
inessive normaalimuodossa normaalimuodoissa
elative normaalimuodosta normaalimuodoista
illative normaalimuotoon normaalimuotoihin
adessive normaalimuodolla normaalimuodoilla
ablative normaalimuodolta normaalimuodoilta
allative normaalimuodolle normaalimuodoille
essive normaalimuotona normaalimuotoina
translative normaalimuodoksi normaalimuodoiksi
instructive — normaalimuodoin
abessive normaalimuodotta normaalimuodoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of normaalimuoto (type valo)
first-person singular possessor
singular plural
nominative normaalimuotoni normaalimuotoni
accusative nom. normaalimuotoni normaalimuotoni
gen. normaalimuotoni
genitive normaalimuotoni normaalimuotojeni
partitive normaalimuotoani normaalimuotojani
inessive normaalimuodossani normaalimuodoissani
elative normaalimuodostani normaalimuodoistani
illative normaalimuotooni normaalimuotoihini
adessive normaalimuodollani normaalimuodoillani
ablative normaalimuodoltani normaalimuodoiltani
allative normaalimuodolleni normaalimuodoilleni
essive normaalimuotonani normaalimuotoinani
translative normaalimuodokseni normaalimuodoikseni
instructive — —
abessive normaalimuodottani normaalimuodoittani
comitative — normaalimuotoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative normaalimuotosi normaalimuotosi
accusative nom. normaalimuotosi normaalimuotosi
gen. normaalimuotosi
genitive normaalimuotosi normaalimuotojesi
partitive normaalimuotoasi normaalimuotojasi
inessive normaalimuodossasi normaalimuodoissasi
elative normaalimuodostasi normaalimuodoistasi
illative normaalimuotoosi normaalimuotoihisi
adessive normaalimuodollasi normaalimuodoillasi
ablative normaalimuodoltasi normaalimuodoiltasi
allative normaalimuodollesi normaalimuodoillesi
essive normaalimuotonasi normaalimuotoinasi
translative normaalimuodoksesi normaalimuodoiksesi
instructive — —
abessive normaalimuodottasi normaalimuodoittasi
comitative — normaalimuotoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative normaalimuotomme normaalimuotomme
accusative nom. normaalimuotomme normaalimuotomme
gen. normaalimuotomme
genitive normaalimuotomme normaalimuotojemme
partitive normaalimuotoamme normaalimuotojamme
inessive normaalimuodossamme normaalimuodoissamme
elative normaalimuodostamme normaalimuodoistamme
illative normaalimuotoomme normaalimuotoihimme
adessive normaalimuodollamme normaalimuodoillamme
ablative normaalimuodoltamme normaalimuodoiltamme
allative normaalimuodollemme normaalimuodoillemme
essive normaalimuotonamme normaalimuotoinamme
translative normaalimuodoksemme normaalimuodoiksemme
instructive — —
abessive normaalimuodottamme normaalimuodoittamme
comitative — normaalimuotoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative normaalimuotonne normaalimuotonne
accusative nom. normaalimuotonne normaalimuotonne
gen. normaalimuotonne
genitive normaalimuotonne normaalimuotojenne
partitive normaalimuotoanne normaalimuotojanne
inessive normaalimuodossanne normaalimuodoissanne
elative normaalimuodostanne normaalimuodoistanne
illative normaalimuotoonne normaalimuotoihinne
adessive normaalimuodollanne normaalimuodoillanne
ablative normaalimuodoltanne normaalimuodoiltanne
allative normaalimuodollenne normaalimuodoillenne
essive normaalimuotonanne normaalimuotoinanne
translative normaalimuodoksenne normaalimuodoiksenne
instructive — —
abessive normaalimuodottanne normaalimuodoittanne
comitative — normaalimuotoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative normaalimuotonsa normaalimuotonsa
accusative nom. normaalimuotonsa normaalimuotonsa
gen. normaalimuotonsa
genitive normaalimuotonsa normaalimuotojensa
partitive normaalimuotoaan
normaalimuotoansa		 normaalimuotojaan
normaalimuotojansa
inessive normaalimuodossaan
normaalimuodossansa		 normaalimuodoissaan
normaalimuodoissansa
elative normaalimuodostaan
normaalimuodostansa		 normaalimuodoistaan
normaalimuodoistansa
illative normaalimuotoonsa normaalimuotoihinsa
adessive normaalimuodollaan
normaalimuodollansa		 normaalimuodoillaan
normaalimuodoillansa
ablative normaalimuodoltaan
normaalimuodoltansa		 normaalimuodoiltaan
normaalimuodoiltansa
allative normaalimuodolleen
normaalimuodollensa		 normaalimuodoilleen
normaalimuodoillensa
essive normaalimuotonaan
normaalimuotonansa		 normaalimuotoinaan
normaalimuotoinansa
translative normaalimuodokseen
normaalimuodoksensa		 normaalimuodoikseen
normaalimuodoiksensa
instructive — —
abessive normaalimuodottaan
normaalimuodottansa		 normaalimuodoittaan
normaalimuodoittansa
comitative — normaalimuotoineen
normaalimuotoinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.