puhkeaminen

Finnish

Etymology

puhjeta +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈpuhkeɑminen/, [ˈpuxke̞ˌɑmine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): puh‧ke‧a‧mi‧nen

Noun

puhkeaminen

  1. burst (instance of breaking from internal pressure)
  2. onset (initial phase of a disease or condition)
  3. outbreak, breakout, eruption (sudden appearance)
    hampaiden puhkeaminen ― teething
    Epidemian puhkeaminen aiheuttaa ymmärrettävää kauhua.
    Any epidemic outbreak causes understandable panic.

Declension
Inflection of puhkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative puhkeaminen puhkeamiset
genitive puhkeamisen puhkeamisten
puhkeamisien
partitive puhkeamista puhkeamisia
illative puhkeamiseen puhkeamisiin
singular plural
nominative puhkeaminen puhkeamiset
accusative nom. puhkeaminen puhkeamiset
gen. puhkeamisen
genitive puhkeamisen puhkeamisten
puhkeamisien
partitive puhkeamista puhkeamisia
inessive puhkeamisessa puhkeamisissa
elative puhkeamisesta puhkeamisista
illative puhkeamiseen puhkeamisiin
adessive puhkeamisella puhkeamisilla
ablative puhkeamiselta puhkeamisilta
allative puhkeamiselle puhkeamisille
essive puhkeamisena puhkeamisina
translative puhkeamiseksi puhkeamisiksi
instructive — puhkeamisin
abessive puhkeamisetta puhkeamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of puhkeaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative puhkeamiseni puhkeamiseni
accusative nom. puhkeamiseni puhkeamiseni
gen. puhkeamiseni
genitive puhkeamiseni puhkeamisteni
puhkeamisieni
partitive puhkeamistani puhkeamisiani
inessive puhkeamisessani puhkeamisissani
elative puhkeamisestani puhkeamisistani
illative puhkeamiseeni puhkeamisiini
adessive puhkeamisellani puhkeamisillani
ablative puhkeamiseltani puhkeamisiltani
allative puhkeamiselleni puhkeamisilleni
essive puhkeamisenani puhkeamisinani
translative puhkeamisekseni puhkeamisikseni
instructive — —
abessive puhkeamisettani puhkeamisittani
comitative — puhkeamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative puhkeamisesi puhkeamisesi
accusative nom. puhkeamisesi puhkeamisesi
gen. puhkeamisesi
genitive puhkeamisesi puhkeamistesi
puhkeamisiesi
partitive puhkeamistasi puhkeamisiasi
inessive puhkeamisessasi puhkeamisissasi
elative puhkeamisestasi puhkeamisistasi
illative puhkeamiseesi puhkeamisiisi
adessive puhkeamisellasi puhkeamisillasi
ablative puhkeamiseltasi puhkeamisiltasi
allative puhkeamisellesi puhkeamisillesi
essive puhkeamisenasi puhkeamisinasi
translative puhkeamiseksesi puhkeamisiksesi
instructive — —
abessive puhkeamisettasi puhkeamisittasi
comitative — puhkeamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative puhkeamisemme puhkeamisemme
accusative nom. puhkeamisemme puhkeamisemme
gen. puhkeamisemme
genitive puhkeamisemme puhkeamistemme
puhkeamisiemme
partitive puhkeamistamme puhkeamisiamme
inessive puhkeamisessamme puhkeamisissamme
elative puhkeamisestamme puhkeamisistamme
illative puhkeamiseemme puhkeamisiimme
adessive puhkeamisellamme puhkeamisillamme
ablative puhkeamiseltamme puhkeamisiltamme
allative puhkeamisellemme puhkeamisillemme
essive puhkeamisenamme puhkeamisinamme
translative puhkeamiseksemme puhkeamisiksemme
instructive — —
abessive puhkeamisettamme puhkeamisittamme
comitative — puhkeamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative puhkeamisenne puhkeamisenne
accusative nom. puhkeamisenne puhkeamisenne
gen. puhkeamisenne
genitive puhkeamisenne puhkeamistenne
puhkeamisienne
partitive puhkeamistanne puhkeamisianne
inessive puhkeamisessanne puhkeamisissanne
elative puhkeamisestanne puhkeamisistanne
illative puhkeamiseenne puhkeamisiinne
adessive puhkeamisellanne puhkeamisillanne
ablative puhkeamiseltanne puhkeamisiltanne
allative puhkeamisellenne puhkeamisillenne
essive puhkeamisenanne puhkeamisinanne
translative puhkeamiseksenne puhkeamisiksenne
instructive — —
abessive puhkeamisettanne puhkeamisittanne
comitative — puhkeamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative puhkeamisensa puhkeamisensa
accusative nom. puhkeamisensa puhkeamisensa
gen. puhkeamisensa
genitive puhkeamisensa puhkeamistensa
puhkeamisiensa
partitive puhkeamistaan
puhkeamistansa		 puhkeamisiaan
puhkeamisiansa
inessive puhkeamisessaan
puhkeamisessansa		 puhkeamisissaan
puhkeamisissansa
elative puhkeamisestaan
puhkeamisestansa		 puhkeamisistaan
puhkeamisistansa
illative puhkeamiseensa puhkeamisiinsa
adessive puhkeamisellaan
puhkeamisellansa		 puhkeamisillaan
puhkeamisillansa
ablative puhkeamiseltaan
puhkeamiseltansa		 puhkeamisiltaan
puhkeamisiltansa
allative puhkeamiselleen
puhkeamisellensa		 puhkeamisilleen
puhkeamisillensa
essive puhkeamisenaan
puhkeamisenansa		 puhkeamisinaan
puhkeamisinansa
translative puhkeamisekseen
puhkeamiseksensa		 puhkeamisikseen
puhkeamisiksensa
instructive — —
abessive puhkeamisettaan
puhkeamisettansa		 puhkeamisittaan
puhkeamisittansa
comitative — puhkeamisineen
puhkeamisinensa

Verb

puhkeaminen

  1. fourth infinitive of puhjeta
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.