rippua

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈripːuɑˣ/, [ˈripːuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ipːuɑ
  • Syllabification(key): rip‧pu‧a

Verb

rippua

  1. (dialectal) Alternative form of riippua

Conjugation
Inflection of rippua (Kotus type 52*B/sanoa, pp-p gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ripun en ripu 1st sing. olen rippunut en ole rippunut
2nd sing. riput et ripu 2nd sing. olet rippunut et ole rippunut
3rd sing. rippuu ei ripu 3rd sing. on rippunut ei ole rippunut
1st plur. ripumme emme ripu 1st plur. olemme rippuneet emme ole rippuneet
2nd plur. riputte ette ripu 2nd plur. olette rippuneet ette ole rippuneet
3rd plur. rippuvat eivät ripu 3rd plur. ovat rippuneet eivät ole rippuneet
passive riputaan ei riputa passive on riputtu ei ole riputtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ripuin en rippunut 1st sing. olin rippunut en ollut rippunut
2nd sing. ripuit et rippunut 2nd sing. olit rippunut et ollut rippunut
3rd sing. rippui ei rippunut 3rd sing. oli rippunut ei ollut rippunut
1st plur. ripuimme emme rippuneet 1st plur. olimme rippuneet emme olleet rippuneet
2nd plur. ripuitte ette rippuneet 2nd plur. olitte rippuneet ette olleet rippuneet
3rd plur. rippuivat eivät rippuneet 3rd plur. olivat rippuneet eivät olleet rippuneet
passive riputtiin ei riputtu passive oli riputtu ei ollut riputtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rippuisin en rippuisi 1st sing. olisin rippunut en olisi rippunut
2nd sing. rippuisit et rippuisi 2nd sing. olisit rippunut et olisi rippunut
3rd sing. rippuisi ei rippuisi 3rd sing. olisi rippunut ei olisi rippunut
1st plur. rippuisimme emme rippuisi 1st plur. olisimme rippuneet emme olisi rippuneet
2nd plur. rippuisitte ette rippuisi 2nd plur. olisitte rippuneet ette olisi rippuneet
3rd plur. rippuisivat eivät rippuisi 3rd plur. olisivat rippuneet eivät olisi rippuneet
passive riputtaisiin ei riputtaisi passive olisi riputtu ei olisi riputtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ripu älä ripu 2nd sing. ole rippunut älä ole rippunut
3rd sing. rippukoon älköön rippuko 3rd sing. olkoon rippunut älköön olko rippunut
1st plur. rippukaamme älkäämme rippuko 1st plur. olkaamme rippuneet älkäämme olko rippuneet
2nd plur. rippukaa älkää rippuko 2nd plur. olkaa rippuneet älkää olko rippuneet
3rd plur. rippukoot älkööt rippuko 3rd plur. olkoot rippuneet älkööt olko rippuneet
passive riputtakoon älköön riputtako passive olkoon riputtu älköön olko riputtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rippunen en rippune 1st sing. lienen rippunut en liene rippunut
2nd sing. rippunet et rippune 2nd sing. lienet rippunut et liene rippunut
3rd sing. rippunee ei rippune 3rd sing. lienee rippunut ei liene rippunut
1st plur. rippunemme emme rippune 1st plur. lienemme rippuneet emme liene rippuneet
2nd plur. rippunette ette rippune 2nd plur. lienette rippuneet ette liene rippuneet
3rd plur. rippunevat eivät rippune 3rd plur. lienevät rippuneet eivät liene rippuneet
passive riputtaneen ei riputtane passive lienee riputtu ei liene riputtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rippua present rippuva riputtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rippuakseni rippuaksemme
2nd rippuaksesi rippuaksenne
3rd rippuakseen
rippuaksensa
 past rippunut riputtu
2nd inessive2 rippuessa riputtaessa agent3 rippuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rippuessani rippuessamme
2nd rippuessasi rippuessanne
3rd rippuessaan
rippuessansa
 negative rippumaton
instructive rippuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive rippumassa —
elative rippumasta —
illative rippumaan —
adessive rippumalla —
abessive rippumatta —
instructive rippuman riputtaman
4th4 nominative rippuminen
partitive rippumista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rippumaisillani rippumaisillamme
2nd rippumaisillasi rippumaisillanne
3rd rippumaisillaan
rippumaisillansa

Derived terms

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *rippudak. Cognates include Finnish riippua (dialectal rippua) and Estonian rippuda.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈripːuɑ/, [ˈripːo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈripːuɑ/, [ˈripːuɑ]
  • Rhymes: -ipːu, -ipːuɑ
  • Hyphenation: rip‧pu‧a

Verb

rippua

  1. (intransitive) to hang
  2. (transitive + elative) to depend (on)
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:
      Tämä vokaloin muuttumiin pitemmäks tali lyhhyemmäks rippuu siint positsiast, mihe vokala joutuu, rippuu sanan toisist äänist.
      This change of the vowels into longer or shorter depends on the position, where the vowel appears, depends on the other sounds of the word.
    • 1937, V. A. Tetjurev, N. I. Molotsova, transl., Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Kasvatettaviin kasvoin tulo paljo rippuu pintamaast.
      The yield of the grown plants depends highly on the topsoil.

Conjugation
Conjugation of rippua (type 1/ampua, pp-p gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular ripun en ripu 1st singular oon rippunt, oon rippunut en oo rippunt, en oo rippunut
2nd singular riput et ripu 2nd singular oot rippunt, oot rippunut et oo rippunt, et oo rippunut
3rd singular rippuu ei ripu 3rd singular ono rippunt, ono rippunut ei oo rippunt, ei oo rippunut
1st plural ripumma emmä ripu 1st plural oomma rippunneet emmä oo rippunneet
2nd plural riputta että ripu 2nd plural ootta rippunneet että oo rippunneet
3rd plural rippuut1), rippuvat2), riputaa evät ripu 3rd plural ovat rippunneet evät oo rippunneet
impersonal riputaa ei riputa impersonal ono riputtu ei oo riputtu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular ripuin en rippunt, en rippunut 1st singular olin rippunt, olin rippunut en olt rippunt, en olt rippunut
2nd singular ripuit et rippunt, et rippunut 2nd singular olit rippunt, olit rippunut et olt rippunt, et olt rippunut
3rd singular rippui ei rippunt, ei rippunut 3rd singular oli rippunt, oli rippunut ei olt rippunt, ei olt rippunut
1st plural ripuimma emmä rippunneet 1st plural olimma rippunneet emmä olleet rippunneet
2nd plural ripuitta että rippunneet 2nd plural olitta rippunneet että olleet rippunneet
3rd plural rippuit1), rippuivat2), riputtii evät rippunneet 3rd plural olivat rippunneet evät olleet rippunneet
impersonal riputtii ei riputtu impersonal oli riputtu ei olt riputtu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular rippuisin en rippuis 1st singular olisin rippunt, olisin rippunut en olis rippunt, en olis rippunut
2nd singular rippuisit, rippuist1) et rippuis 2nd singular olisit rippunt, olisit rippunut et olis rippunt, et olis rippunut
3rd singular rippuis ei rippuis 3rd singular olis rippunt, olis rippunut ei olis rippunt, ei olis rippunut
1st plural rippuisimma emmä rippuis 1st plural olisimma rippunneet emmä olis rippunneet
2nd plural rippuisitta että rippuis 2nd plural olisitta rippunneet että olis rippunneet
3rd plural rippuisiit1), rippuisivat2), riputtais evät rippuis 3rd plural olisivat rippunneet evät olis rippunneet
impersonal riputtais ei riputtais impersonal olis riputtu ei olis riputtu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular ripu elä ripu 2nd singular oo rippunt, oo rippunut elä oo rippunt, elä oo rippunut
3rd singular rippukoo elköö rippuko 3rd singular olkoo rippunt, olkoo rippunut elköö olko rippunt, elköö olko rippunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural rippukaa elkää rippuko 2nd plural olkaa rippunneet elkää olko rippunneet
3rd plural rippukoot elkööt rippuko 3rd plural olkoot rippunneet elkööt olko rippunneet
impersonal riputtakkoo elköö riputtako impersonal olkoo riputtu elköö olko riputtu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular rippunen en rippune
2nd singular rippunet et rippune
3rd singular rippunoo ei rippune
1st plural rippunemma emmä rippune
2nd plural rippunetta että rippune
3rd plural rippunoot evät rippune
impersonal riputtannoo ei riputtane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st rippua present rippuva riputtava
2nd inessive rippujees past rippunt, rippunut riputtu
instructive rippuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (rippukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative rippumaa
inessive rippumaas
elative rippumast
abessive rippumata
4th nominative rippumiin
partitive rippumista, rippumist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 479

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *rippudak.

Pronunciation
  • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈripːuɑ̯/, [ˈripːuɑ̯]
  • Rhymes: -ipːuɑ̯
  • Hyphenation: rip‧pua

Verb

rippua

  1. (intransitive) to hang, be suspended

Inflection
Conjugation of rippua (type II-2/alkua, pp-p gradation)
Indicative
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular ripun en ripu 1st singular õõn rippunnu en õõ rippunnu
2nd singular ripud ed ripu 2nd singular õõd rippunnu ed õõ rippunnu
3rd singular ripub eb ripu 3rd singular on rippunnu eb õõ rippunnu
1st plural ripummõ emmä ripu 1st plural öõmmõ rippunnu emmä õõ rippunnu
2nd plural riputtõ että ripu 2nd plural õõttõ rippunnu että õõ rippunnu
3rd plural riputa eväd ripu 3rd plural õlla riputu eväd õõ riputu
impersonal riputa eväd ripu impersonal õlla riputu eväd õõ riputu
Imperfect Pluperfect
positive negative positive negative
1st singular ripuzin en rippunnu 1st singular õlin rippunnu —
2nd singular ripuzid ed rippunnu 2nd singular õlid rippunnu —
3rd singular rippu eb rippunnu 3rd singular õli rippunnu —
1st plural ripuzimmõ emmä rippunnu 1st plural õlimmõ rippunnu —
2nd plural ripuzittõ että rippunnu 2nd plural õlittõ rippunnu —
3rd plural riputi eväd riputu 3rd plural õlti riputu —
impersonal riputi eväd riputu impersonal õlti riputu —
Conditional
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular rippuizin en rippuizʹ 1st singular õllõizin rippunnu en õllõizʹ rippunnu
2nd singular rippuizid ed rippuizʹ 2nd singular õllõizid rippunnu ed õllõizʹ rippunnu
3rd singular rippuizʹ eb rippuizʹ 3rd singular õllõizʹ rippunnu eb õllõizʹ rippunnu
1st plural rippuizimmõ emmä rippuizʹ 1st plural õllõizimmõ rippunnu emmä õllõizʹ rippunnu
2nd plural rippuizittõ että rippuizʹ 2nd plural õllõizittõ rippunnu että õllõizʹ rippunnu
3rd plural riputaizʹ eväd riputaizʹ 3rd plural õltaizʹ riputu eväd õltaizʹ riputu
impersonal riputaizʹ eväd riputaizʹ impersonal õltaizʹ riputu eväd õltaizʹ riputu
Imperative
Present
positive negative
1st singular — —
2nd singular ripu elä ripu
3rd singular rippugo elko rippugo
1st plural — —
2nd plural rippuga elka rippuga
3rd plural rippugod —
impersonal — —
Nominal forms
Infinitives Participles
active passive
1st rippua present rippujõ —
2nd illative rippuma past rippunnu riputu
inessive rippumõz
elative rippumassõ
abessive rippumattõ

References
  • V. Hallap, E. Adler, S. Grünberg, M. Leppik (2012), “rippua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.