uudenaikainen

Finnish

Etymology

uuden (“of new”) +‎ aika (“time”) +‎ -inen (“-ish”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈuːdenˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈuːde̞nˌɑi̯kɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikɑinen
  • Syllabification(key): uu‧den‧ai‧kai‧nen

Adjective

uudenaikainen (comparative uudenaikaisempi, superlative uudenaikaisin)

  1. modern

Declension
Inflection of uudenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative uudenaikainen uudenaikaiset
genitive uudenaikaisen uudenaikaisten
uudenaikaisien
partitive uudenaikaista uudenaikaisia
illative uudenaikaiseen uudenaikaisiin
singular plural
nominative uudenaikainen uudenaikaiset
accusative nom. uudenaikainen uudenaikaiset
gen. uudenaikaisen
genitive uudenaikaisen uudenaikaisten
uudenaikaisien
partitive uudenaikaista uudenaikaisia
inessive uudenaikaisessa uudenaikaisissa
elative uudenaikaisesta uudenaikaisista
illative uudenaikaiseen uudenaikaisiin
adessive uudenaikaisella uudenaikaisilla
ablative uudenaikaiselta uudenaikaisilta
allative uudenaikaiselle uudenaikaisille
essive uudenaikaisena uudenaikaisina
translative uudenaikaiseksi uudenaikaisiksi
instructive — uudenaikaisin
abessive uudenaikaisetta uudenaikaisitta
comitative — uudenaikaisine
Possessive forms of uudenaikainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative uudenaikaiseni uudenaikaiseni
accusative nom. uudenaikaiseni uudenaikaiseni
gen. uudenaikaiseni
genitive uudenaikaiseni uudenaikaisteni
uudenaikaisieni
partitive uudenaikaistani uudenaikaisiani
inessive uudenaikaisessani uudenaikaisissani
elative uudenaikaisestani uudenaikaisistani
illative uudenaikaiseeni uudenaikaisiini
adessive uudenaikaisellani uudenaikaisillani
ablative uudenaikaiseltani uudenaikaisiltani
allative uudenaikaiselleni uudenaikaisilleni
essive uudenaikaisenani uudenaikaisinani
translative uudenaikaisekseni uudenaikaisikseni
instructive — —
abessive uudenaikaisettani uudenaikaisittani
comitative — uudenaikaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative uudenaikaisesi uudenaikaisesi
accusative nom. uudenaikaisesi uudenaikaisesi
gen. uudenaikaisesi
genitive uudenaikaisesi uudenaikaistesi
uudenaikaisiesi
partitive uudenaikaistasi uudenaikaisiasi
inessive uudenaikaisessasi uudenaikaisissasi
elative uudenaikaisestasi uudenaikaisistasi
illative uudenaikaiseesi uudenaikaisiisi
adessive uudenaikaisellasi uudenaikaisillasi
ablative uudenaikaiseltasi uudenaikaisiltasi
allative uudenaikaisellesi uudenaikaisillesi
essive uudenaikaisenasi uudenaikaisinasi
translative uudenaikaiseksesi uudenaikaisiksesi
instructive — —
abessive uudenaikaisettasi uudenaikaisittasi
comitative — uudenaikaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative uudenaikaisemme uudenaikaisemme
accusative nom. uudenaikaisemme uudenaikaisemme
gen. uudenaikaisemme
genitive uudenaikaisemme uudenaikaistemme
uudenaikaisiemme
partitive uudenaikaistamme uudenaikaisiamme
inessive uudenaikaisessamme uudenaikaisissamme
elative uudenaikaisestamme uudenaikaisistamme
illative uudenaikaiseemme uudenaikaisiimme
adessive uudenaikaisellamme uudenaikaisillamme
ablative uudenaikaiseltamme uudenaikaisiltamme
allative uudenaikaisellemme uudenaikaisillemme
essive uudenaikaisenamme uudenaikaisinamme
translative uudenaikaiseksemme uudenaikaisiksemme
instructive — —
abessive uudenaikaisettamme uudenaikaisittamme
comitative — uudenaikaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative uudenaikaisenne uudenaikaisenne
accusative nom. uudenaikaisenne uudenaikaisenne
gen. uudenaikaisenne
genitive uudenaikaisenne uudenaikaistenne
uudenaikaisienne
partitive uudenaikaistanne uudenaikaisianne
inessive uudenaikaisessanne uudenaikaisissanne
elative uudenaikaisestanne uudenaikaisistanne
illative uudenaikaiseenne uudenaikaisiinne
adessive uudenaikaisellanne uudenaikaisillanne
ablative uudenaikaiseltanne uudenaikaisiltanne
allative uudenaikaisellenne uudenaikaisillenne
essive uudenaikaisenanne uudenaikaisinanne
translative uudenaikaiseksenne uudenaikaisiksenne
instructive — —
abessive uudenaikaisettanne uudenaikaisittanne
comitative — uudenaikaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative uudenaikaisensa uudenaikaisensa
accusative nom. uudenaikaisensa uudenaikaisensa
gen. uudenaikaisensa
genitive uudenaikaisensa uudenaikaistensa
uudenaikaisiensa
partitive uudenaikaistaan
uudenaikaistansa		 uudenaikaisiaan
uudenaikaisiansa
inessive uudenaikaisessaan
uudenaikaisessansa		 uudenaikaisissaan
uudenaikaisissansa
elative uudenaikaisestaan
uudenaikaisestansa		 uudenaikaisistaan
uudenaikaisistansa
illative uudenaikaiseensa uudenaikaisiinsa
adessive uudenaikaisellaan
uudenaikaisellansa		 uudenaikaisillaan
uudenaikaisillansa
ablative uudenaikaiseltaan
uudenaikaiseltansa		 uudenaikaisiltaan
uudenaikaisiltansa
allative uudenaikaiselleen
uudenaikaisellensa		 uudenaikaisilleen
uudenaikaisillensa
essive uudenaikaisenaan
uudenaikaisenansa		 uudenaikaisinaan
uudenaikaisinansa
translative uudenaikaisekseen
uudenaikaiseksensa		 uudenaikaisikseen
uudenaikaisiksensa
instructive — —
abessive uudenaikaisettaan
uudenaikaisettansa		 uudenaikaisittaan
uudenaikaisittansa
comitative — uudenaikaisineen
uudenaikaisinensa

Synonyms

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.