voittamaton

Finnish

Etymology

voittaa (“to win”) +‎ -maton

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋoi̯tːɑmɑton/, [ˈʋo̞i̯t̪ːɑˌmɑt̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): voit‧ta‧ma‧ton

Adjective

voittamaton (comparative voittamattomampi, superlative voittamattomin)

  1. invincible, unwinnable
  2. undefeated

Declension
Inflection of voittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative voittamaton voittamattomat
genitive voittamattoman voittamattomien
partitive voittamatonta voittamattomia
illative voittamattomaan voittamattomiin
singular plural
nominative voittamaton voittamattomat
accusative nom. voittamaton voittamattomat
gen. voittamattoman
genitive voittamattoman voittamattomien
voittamatontenrare
partitive voittamatonta voittamattomia
inessive voittamattomassa voittamattomissa
elative voittamattomasta voittamattomista
illative voittamattomaan voittamattomiin
adessive voittamattomalla voittamattomilla
ablative voittamattomalta voittamattomilta
allative voittamattomalle voittamattomille
essive voittamattomana voittamattomina
translative voittamattomaksi voittamattomiksi
instructive — voittamattomin
abessive voittamattomatta voittamattomitta
comitative — voittamattomine
Possessive forms of voittamaton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative voittamattomani voittamattomani
accusative nom. voittamattomani voittamattomani
gen. voittamattomani
genitive voittamattomani voittamattomieni
voittamatontenirare
partitive voittamatontani voittamattomiani
inessive voittamattomassani voittamattomissani
elative voittamattomastani voittamattomistani
illative voittamattomaani voittamattomiini
adessive voittamattomallani voittamattomillani
ablative voittamattomaltani voittamattomiltani
allative voittamattomalleni voittamattomilleni
essive voittamattomanani voittamattominani
translative voittamattomakseni voittamattomikseni
instructive — —
abessive voittamattomattani voittamattomittani
comitative — voittamattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative voittamattomasi voittamattomasi
accusative nom. voittamattomasi voittamattomasi
gen. voittamattomasi
genitive voittamattomasi voittamattomiesi
voittamatontesirare
partitive voittamatontasi voittamattomiasi
inessive voittamattomassasi voittamattomissasi
elative voittamattomastasi voittamattomistasi
illative voittamattomaasi voittamattomiisi
adessive voittamattomallasi voittamattomillasi
ablative voittamattomaltasi voittamattomiltasi
allative voittamattomallesi voittamattomillesi
essive voittamattomanasi voittamattominasi
translative voittamattomaksesi voittamattomiksesi
instructive — —
abessive voittamattomattasi voittamattomittasi
comitative — voittamattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative voittamattomamme voittamattomamme
accusative nom. voittamattomamme voittamattomamme
gen. voittamattomamme
genitive voittamattomamme voittamattomiemme
voittamatontemmerare
partitive voittamatontamme voittamattomiamme
inessive voittamattomassamme voittamattomissamme
elative voittamattomastamme voittamattomistamme
illative voittamattomaamme voittamattomiimme
adessive voittamattomallamme voittamattomillamme
ablative voittamattomaltamme voittamattomiltamme
allative voittamattomallemme voittamattomillemme
essive voittamattomanamme voittamattominamme
translative voittamattomaksemme voittamattomiksemme
instructive — —
abessive voittamattomattamme voittamattomittamme
comitative — voittamattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative voittamattomanne voittamattomanne
accusative nom. voittamattomanne voittamattomanne
gen. voittamattomanne
genitive voittamattomanne voittamattomienne
voittamatontennerare
partitive voittamatontanne voittamattomianne
inessive voittamattomassanne voittamattomissanne
elative voittamattomastanne voittamattomistanne
illative voittamattomaanne voittamattomiinne
adessive voittamattomallanne voittamattomillanne
ablative voittamattomaltanne voittamattomiltanne
allative voittamattomallenne voittamattomillenne
essive voittamattomananne voittamattominanne
translative voittamattomaksenne voittamattomiksenne
instructive — —
abessive voittamattomattanne voittamattomittanne
comitative — voittamattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative voittamattomansa voittamattomansa
accusative nom. voittamattomansa voittamattomansa
gen. voittamattomansa
genitive voittamattomansa voittamattomiensa
voittamatontensarare
partitive voittamatontaan
voittamatontansa		 voittamattomiaan
voittamattomiansa
inessive voittamattomassaan
voittamattomassansa		 voittamattomissaan
voittamattomissansa
elative voittamattomastaan
voittamattomastansa		 voittamattomistaan
voittamattomistansa
illative voittamattomaansa voittamattomiinsa
adessive voittamattomallaan
voittamattomallansa		 voittamattomillaan
voittamattomillansa
ablative voittamattomaltaan
voittamattomaltansa		 voittamattomiltaan
voittamattomiltansa
allative voittamattomalleen
voittamattomallensa		 voittamattomilleen
voittamattomillensa
essive voittamattomanaan
voittamattomanansa		 voittamattominaan
voittamattominansa
translative voittamattomakseen
voittamattomaksensa		 voittamattomikseen
voittamattomiksensa
instructive — —
abessive voittamattomattaan
voittamattomattansa		 voittamattomittaan
voittamattomittansa
comitative — voittamattomineen
voittamattominensa

Synonyms

Derived terms

Participle

voittamaton

  1. negative participle of voittaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.