aika

See also: Aika

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝]
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -ɑikɑ
  • Syllabification(key): ai‧ka

Etymology 1

From Proto-Finnic *aika, possibly borrowed from Proto-Germanic (see the Proto-Finnic entry for more).

Noun

aika

  1. time (inevitable progression into the future with the passing of present and past events)
  2. time (temporal distance or duration)
    Se vaatii pitkän ajan.It takes a long time.
    kahden viikon ajaksifor (a period of) two weeks
  3. time (moment or period in time), moment
    tähän aikaan vuodestathis time of year
    Vanhat hyvät ajat ovat palanneet.The good old times have returned.
    Synonym: hetki
  4. appointment (arranged meeting)
    Minulla on aika lääkärille kello kymmeneltä.I have a doctor's appointment at ten o'clock.
Declension
Inflection of aika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
nominative aika ajat
genitive ajan aikojen
partitive aikaa aikoja
illative aikaan aikoihin
singular plural
nominative aika ajat
accusative nom. aika ajat
gen. ajan
genitive ajan aikojen
aikainrare
partitive aikaa aikoja
inessive ajassa ajoissa
elative ajasta ajoista
illative aikaan aikoihin
adessive ajalla ajoilla
ablative ajalta ajoilta
allative ajalle ajoille
essive aikana aikoina
translative ajaksi ajoiksi
instructive ajoin
abessive ajatta ajoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aika (type kala)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikani aikani
accusative nom. aikani aikani
gen. aikani
genitive aikani aikojeni
aikainirare
partitive aikaani aikojani
inessive ajassani ajoissani
elative ajastani ajoistani
illative aikaani aikoihini
adessive ajallani ajoillani
ablative ajaltani ajoiltani
allative ajalleni ajoilleni
essive aikanani aikoinani
translative ajakseni ajoikseni
instructive
abessive ajattani ajoittani
comitative aikoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikasi aikasi
accusative nom. aikasi aikasi
gen. aikasi
genitive aikasi aikojesi
aikaisirare
partitive aikaasi aikojasi
inessive ajassasi ajoissasi
elative ajastasi ajoistasi
illative aikaasi aikoihisi
adessive ajallasi ajoillasi
ablative ajaltasi ajoiltasi
allative ajallesi ajoillesi
essive aikanasi aikoinasi
translative ajaksesi ajoiksesi
instructive
abessive ajattasi ajoittasi
comitative aikoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikamme aikamme
accusative nom. aikamme aikamme
gen. aikamme
genitive aikamme aikojemme
aikaimmerare
partitive aikaamme aikojamme
inessive ajassamme ajoissamme
elative ajastamme ajoistamme
illative aikaamme aikoihimme
adessive ajallamme ajoillamme
ablative ajaltamme ajoiltamme
allative ajallemme ajoillemme
essive aikanamme aikoinamme
translative ajaksemme ajoiksemme
instructive
abessive ajattamme ajoittamme
comitative aikoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikanne aikanne
accusative nom. aikanne aikanne
gen. aikanne
genitive aikanne aikojenne
aikainnerare
partitive aikaanne aikojanne
inessive ajassanne ajoissanne
elative ajastanne ajoistanne
illative aikaanne aikoihinne
adessive ajallanne ajoillanne
ablative ajaltanne ajoiltanne
allative ajallenne ajoillenne
essive aikananne aikoinanne
translative ajaksenne ajoiksenne
instructive
abessive ajattanne ajoittanne
comitative aikoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikansa aikansa
accusative nom. aikansa aikansa
gen. aikansa
genitive aikansa aikojensa
aikainsarare
partitive aikaansa aikojaan
aikojansa
inessive ajassaan
ajassansa
ajoissaan
ajoissansa
elative ajastaan
ajastansa
ajoistaan
ajoistansa
illative aikaansa aikoihinsa
adessive ajallaan
ajallansa
ajoillaan
ajoillansa
ablative ajaltaan
ajaltansa
ajoiltaan
ajoiltansa
allative ajalleen
ajallensa
ajoilleen
ajoillensa
essive aikanaan
aikanansa
aikoinaan
aikoinansa
translative ajakseen
ajaksensa
ajoikseen
ajoiksensa
instructive
abessive ajattaan
ajattansa
ajoittaan
ajoittansa
comitative aikoineen
aikoinensa

Note that the k is lost in the weak grade, which causes the preceding i to turn into a j, which is an irregular change (but shared with poika). As a comparison, the word taika does not undergo a similar change.

Derived terms
adjectives
adverbs
idioms
nouns
phrases
postpositions
verbs
Compounds

Etymology 2

Probably from aika (etymology 1).[1]

Adjective

aika (not comparable, only used attributively, indeclinable)

  1. quite
    Synonyms: aikamoinen, melkoinen
    Hän on aika persoona.He is quite a personality.
  2. Synonym of aimo.
Declension

Indeclinable.

Adverb

aika (not comparable)

  1. quite, rather, fairly (a moderate qualifier)
    Summa on aika suuri.The sum is quite large.
    Tänään on aika kaunis ilma.It’s quite beautiful weather today.
    Synonyms: (colloquial) aikas, melko
See also

References

  1. Itkonen, Erkki; Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000) Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words] (in Finnish), [note: linked online version also includes some other etymological sources], Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑi̯k]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑi̯ɡ̊ɑ]
  • Rhymes: -ɑi̯k, -ɑi̯kɑ
  • Hyphenation: ai‧ka

Noun

aika

  1. time
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 29:
      Adverbat näyttäät paikkaa, tappaa, määrää, aikaa tali muuta obstojatelstvaa.
      Adverbs indicate place, habit, amount, time or other circumstances.
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Lapset, kuunelkaa kaik! Jo ono şkouluu aika!
      Children, listen everyone! It is already time for school!
  2. epoch, age
    • 1936, L. G. Terehova; V. G. Erdeli, Mihailov and P. I. Maksimov, transl., Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
      Jo entisist ajoist, päiväist päivää inmihiset näkivät, jot päivyt liikkuu taivast mööt.
      Already since ancient times, day in day out people saw, that the Sun moves along the sky.
  3. (grammar) tense
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 104:
      Sitä kutsutaa tapahtuvaks ajaks tali preesensiks.
      These are called past tense or present.

Declension

Declension of aika (type 3/kana, ik-j gradation)
singular plural
nominative aika ajat
genitive ajan aikoin
partitive aikaa aikoja
illative aikaa aikoi
inessive ajas ajois
elative ajast ajoist
allative ajalle ajoille
adessive ajal ajoil
ablative ajalt ajoilt
translative ajaks ajoiks
essive aikanna, aikaan aikoinna, aikoin
exessive1) aikant aikoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References

  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 5
  • Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку, →ISBN, page 62

Japanese

Romanization

aika

  1. Rōmaji transcription of あいか

Karelian

Regional variants of aika
North Karelian
(Viena)
aika
South Karelian
(Tver)
aiga

Etymology

From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/
  • Hyphenation: ai‧ka

Noun

aika (genitive ajan, partitive aikua)

  1. (North Karelian) time

Declension

Viena Karelian declension of aika (type 4/kala, ik-j gradation)
singular plural
nominative aika ajat
genitive ajan aikojen
partitive aikua aikoja
illative aikah aikoih
inessive ajašša ajoissa
elative ajašta ajoista
adessive ajalla ajoilla
ablative ajalta ajoilta
translative ajakši ajoiksi
essive aikana aikoina
comitative ajoineh
comitative ajatta ajoitta
Possessive forms of aika
1st person aikani
2nd person aikaš
3rd person aikah
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

  • P. M. Zaykov et al. (2015), “время”, in Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN

Manchu

Romanization

aika

  1. Romanization of ᠠᡳᡴᠠ

Yoruba

Pronunciation

  • IPA(key): /à.ì.kā/

Noun

àìka

  1. the plant Lecaniodiscus cupanioides

Etymology 2

àì- (negative nominalizing prefix) + (to read, to count)

Pronunciation

  • IPA(key): /à.ì.kà/

Noun

àìkà

  1. something unread
  2. the act of not reading
  3. something not counted
  4. the act of not counting
Derived terms
  • aláìkà (one who does not read)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.