soitto

Finnish

Etymology

soittaa +‎ -o

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsoi̯tːo/, [ˈs̠o̞i̯t̪ːo̞]
  • Rhymes: -oitːo
  • Syllabification(key): soit‧to

Noun

soitto

  1. music (sounds produced with musical instruments)
  2. playing (act of playing music)
  3. call, telephone call; ring; bell (UK, informal)
  4. toll (ringing of a bell)
  5. (archaic) driving, riding; now chiefly idiomatic use, see yhtä soittoa

Declension
Inflection of soitto (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative soitto soitot
genitive soiton soittojen
partitive soittoa soittoja
illative soittoon soittoihin
singular plural
nominative soitto soitot
accusative nom. soitto soitot
gen. soiton
genitive soiton soittojen
partitive soittoa soittoja
inessive soitossa soitoissa
elative soitosta soitoista
illative soittoon soittoihin
adessive soitolla soitoilla
ablative soitolta soitoilta
allative soitolle soitoille
essive soittona soittoina
translative soitoksi soitoiksi
instructive — soitoin
abessive soitotta soitoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of soitto (type valo)
first-person singular possessor
singular plural
nominative soittoni soittoni
accusative nom. soittoni soittoni
gen. soittoni
genitive soittoni soittojeni
partitive soittoani soittojani
inessive soitossani soitoissani
elative soitostani soitoistani
illative soittooni soittoihini
adessive soitollani soitoillani
ablative soitoltani soitoiltani
allative soitolleni soitoilleni
essive soittonani soittoinani
translative soitokseni soitoikseni
instructive — —
abessive soitottani soitoittani
comitative — soittoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative soittosi soittosi
accusative nom. soittosi soittosi
gen. soittosi
genitive soittosi soittojesi
partitive soittoasi soittojasi
inessive soitossasi soitoissasi
elative soitostasi soitoistasi
illative soittoosi soittoihisi
adessive soitollasi soitoillasi
ablative soitoltasi soitoiltasi
allative soitollesi soitoillesi
essive soittonasi soittoinasi
translative soitoksesi soitoiksesi
instructive — —
abessive soitottasi soitoittasi
comitative — soittoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative soittomme soittomme
accusative nom. soittomme soittomme
gen. soittomme
genitive soittomme soittojemme
partitive soittoamme soittojamme
inessive soitossamme soitoissamme
elative soitostamme soitoistamme
illative soittoomme soittoihimme
adessive soitollamme soitoillamme
ablative soitoltamme soitoiltamme
allative soitollemme soitoillemme
essive soittonamme soittoinamme
translative soitoksemme soitoiksemme
instructive — —
abessive soitottamme soitoittamme
comitative — soittoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative soittonne soittonne
accusative nom. soittonne soittonne
gen. soittonne
genitive soittonne soittojenne
partitive soittoanne soittojanne
inessive soitossanne soitoissanne
elative soitostanne soitoistanne
illative soittoonne soittoihinne
adessive soitollanne soitoillanne
ablative soitoltanne soitoiltanne
allative soitollenne soitoillenne
essive soittonanne soittoinanne
translative soitoksenne soitoiksenne
instructive — —
abessive soitottanne soitoittanne
comitative — soittoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative soittonsa soittonsa
accusative nom. soittonsa soittonsa
gen. soittonsa
genitive soittonsa soittojensa
partitive soittoaan
soittoansa		 soittojaan
soittojansa
inessive soitossaan
soitossansa		 soitoissaan
soitoissansa
elative soitostaan
soitostansa		 soitoistaan
soitoistansa
illative soittoonsa soittoihinsa
adessive soitollaan
soitollansa		 soitoillaan
soitoillansa
ablative soitoltaan
soitoltansa		 soitoiltaan
soitoiltansa
allative soitolleen
soitollensa		 soitoilleen
soitoillensa
essive soittonaan
soittonansa		 soittoinaan
soittoinansa
translative soitokseen
soitoksensa		 soitoikseen
soitoiksensa
instructive — —
abessive soitottaan
soitottansa		 soitoittaan
soitoittansa
comitative — soittoineen
soittoinensa

Synonyms

Derived terms

Compounds

Anagrams

Ingrian

Etymology

From soittaa (“to play”) +‎ -o. Akin to Finnish soitto.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsoi̯tːo/, [ˈs̠o̞i̯tːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsoi̯tːo/, [ˈʃo̞i̯tːo̞]
  • Rhymes: -oi̯tːo
  • Hyphenation: soit‧to

Noun

soitto

  1. playing (act of playing music)

Declension
Declension of soitto (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative soitto soitot
genitive soiton soittoin, soittoloin
partitive soittoa soittoja, soittoloja
illative soittoo soittoi, soittoloihe
inessive soitoos soittois, soittolois
elative soitost soittoist, soittoloist
allative soitolle soittoille, soittoloille
adessive soitool soittoil, soittoloil
ablative soitolt soittoilt, soittoloilt
translative soitoks soittoiks, soittoloiks
essive soittonna, soittoon soittoinna, soittoloinna, soittoin, soittoloin
exessive1) soittont soittoint, soittoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 536

Karelian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Noun

soitto (genitive soiton, partitive soittuo)

  1. music
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.