vätševe
Votic
Etymology
From Proto-Finnic *väkebä.
Pronunciation
- (Luuditsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈvæt͡ʃevæ/, [ˈvæt͡ʃevə]
- Rhymes: -æt͡ʃevæ
- Hyphenation: vä‧tše‧ve
Inflection
| Declension of vätševe (type VIII/päive, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | vätševe | vätševed |
| genitive | vätševä | vätševije, vätševi |
| partitive | vätševä | vätševitä, vätševi |
| illative | vätševä, vätševäse | vätševije, vätševise |
| inessive | vätševez | vätševiz |
| elative | vätševässe | vätševisse |
| allative | vätševälee | vätševilee |
| adessive | vätševälle | vätševille |
| ablative | vätševälte | vätševilte |
| translative | vätševässi | vätševissi |
| *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive. | ||
References
- V. Hallap, E. Adler, S. Grünberg, M. Leppik (2012), “vätševä”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2 edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.