ittää

See also: -ittää

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *itädäk. Cognates include Finnish itää and Veps idäda.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈitæː/, [ˈitːæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈitæː/, [ˈitˑæː]
  • Rhymes: -itæː
  • Hyphenation: it‧tää

Verb

ittää

  1. (intransitive) to sprout
    • 1937, V. A. Tetjurev, N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
      Seemenet vaa saavat ittää silloin, jos neet joutuut märästävvää ja lämmää maaha.
      Seeds can only sprout when they find themselves in humid and warm soil.
Conjugation
Conjugation of ittää (type 2/kirjuttaa, t- gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular iän en iä 1st singular oon itänt, oon itänyt en oo itänt, en oo itänyt
2nd singular iät et iä 2nd singular oot itänt, oot itänyt et oo itänt, et oo itänyt
3rd singular ittää ei iä 3rd singular ono itänt, ono itänyt ei oo itänt, ei oo itänyt
1st plural iämmä emmä iä 1st plural oomma itänneet emmä oo itänneet
2nd plural iättä että iä 2nd plural ootta itänneet että oo itänneet
3rd plural ittäät1), itävät2), ietää evät iä 3rd plural ovat itänneet evät oo itänneet
impersonal ietää ei ietä impersonal ono ietty ei oo ietty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular iin en itänt, en itänyt 1st singular olin itänt, olin itänyt en olt itänt, en olt itänyt
2nd singular iit et itänt, et itänyt 2nd singular olit itänt, olit itänyt et olt itänt, et olt itänyt
3rd singular iti ei itänt, ei itänyt 3rd singular oli itänt, oli itänyt ei olt itänt, ei olt itänyt
1st plural iimmä emmä itänneet 1st plural olimma itänneet emmä olleet itänneet
2nd plural iittä että itänneet 2nd plural olitta itänneet että olleet itänneet
3rd plural ittiit1), itivät2), iettii evät itänneet 3rd plural olivat itänneet evät olleet itänneet
impersonal iettii ei ietty impersonal oli ietty ei olt ietty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular itäisin en itäis 1st singular olisin itänt, olisin itänyt en olis itänt, en olis itänyt
2nd singular itäisit, ittäist1) et itäis 2nd singular olisit itänt, olisit itänyt et olis itänt, et olis itänyt
3rd singular itäis ei itäis 3rd singular olis itänt, olis itänyt ei olis itänt, ei olis itänyt
1st plural itäisimmä emmä itäis 1st plural olisimma itänneet emmä olis itänneet
2nd plural itäisittä että itäis 2nd plural olisitta itänneet että olis itänneet
3rd plural itäisiit1), itäisivät2), iettäis evät itäis 3rd plural olisivat itänneet evät olis itänneet
impersonal iettäis ei iettäis impersonal olis ietty ei olis ietty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular iä elä iä 2nd singular oo itänt, oo itänyt elä oo itänt, elä oo itänyt
3rd singular itäköö elköö itäkö 3rd singular olkoo itänt, olkoo itänyt elköö olko itänt, elköö olko itänyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural itäkää elkää itäkö 2nd plural olkaa itänneet elkää olko itänneet
3rd plural itäkööt elkööt itäkö 3rd plural olkoot itänneet elkööt olko itänneet
impersonal iettäkköö elköö iettäkö impersonal olkoo ietty elköö olko ietty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular itänen en itäne
2nd singular itänet et itäne
3rd singular itänöö ei itäne
1st plural itänemmä emmä itäne
2nd plural itänettä että itäne
3rd plural itänööt evät itäne
impersonal iettännöö ei iettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st ittää present itävä iettävä
2nd inessive itäjees past itänt, itänyt ietty
instructive ittäen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (itäkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative itämää
inessive itämääs
elative itämäst
abessive itämätä
4th nominative itämiin
partitive itämistä, itämist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈitæː/, [ˈitːæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈitæː/, [ˈitˑæː]
  • Rhymes: -itæː
  • Hyphenation: it‧tää

Noun

ittää

  1. inflection of itä:
    1. partitive singular
    2. illative singular

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 98
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.