kaartaa

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kaartadak, equivalent to kaari +‎ -taa.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑːrtɑːˣ/, [ˈkɑːrt̪ɑː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑːrtɑː
  • Syllabification(key): kaar‧taa

Verb

kaartaa

  1. (intransitive, of a road, river etc.) to curve, bend, turn
  2. (transitive) to circle, go around (+ partitive (+ ympäri))
    kaartaa jokin kaukaa ― to give a wide berth to something, keep one's distance from something
  3. (transitive) to encircle, surround (+ genitive (+ ympäri))
  4. (transitive) to arch
  5. (intransitive, of a bird) to wheel, sweep, soar

Conjugation
Inflection of kaartaa (Kotus type 57*K/saartaa, rt-rr gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaarran en kaarra 1st sing. olen kaartanut en ole kaartanut
2nd sing. kaarrat et kaarra 2nd sing. olet kaartanut et ole kaartanut
3rd sing. kaartaa ei kaarra 3rd sing. on kaartanut ei ole kaartanut
1st plur. kaarramme emme kaarra 1st plur. olemme kaartaneet emme ole kaartaneet
2nd plur. kaarratte ette kaarra 2nd plur. olette kaartaneet ette ole kaartaneet
3rd plur. kaartavat eivät kaarra 3rd plur. ovat kaartaneet eivät ole kaartaneet
passive kaarretaan ei kaarreta passive on kaarrettu ei ole kaarrettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaarsin
kaarroin		 en kaartanut 1st sing. olin kaartanut en ollut kaartanut
2nd sing. kaarsit
kaarroit		 et kaartanut 2nd sing. olit kaartanut et ollut kaartanut
3rd sing. kaarsi
kaartoi		 ei kaartanut 3rd sing. oli kaartanut ei ollut kaartanut
1st plur. kaarsimme
kaarroimme		 emme kaartaneet 1st plur. olimme kaartaneet emme olleet kaartaneet
2nd plur. kaarsitte
kaarroitte		 ette kaartaneet 2nd plur. olitte kaartaneet ette olleet kaartaneet
3rd plur. kaarsivat
kaartoivat		 eivät kaartaneet 3rd plur. olivat kaartaneet eivät olleet kaartaneet
passive kaarrettiin ei kaarrettu passive oli kaarrettu ei ollut kaarrettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaartaisin en kaartaisi 1st sing. olisin kaartanut en olisi kaartanut
2nd sing. kaartaisit et kaartaisi 2nd sing. olisit kaartanut et olisi kaartanut
3rd sing. kaartaisi ei kaartaisi 3rd sing. olisi kaartanut ei olisi kaartanut
1st plur. kaartaisimme emme kaartaisi 1st plur. olisimme kaartaneet emme olisi kaartaneet
2nd plur. kaartaisitte ette kaartaisi 2nd plur. olisitte kaartaneet ette olisi kaartaneet
3rd plur. kaartaisivat eivät kaartaisi 3rd plur. olisivat kaartaneet eivät olisi kaartaneet
passive kaarrettaisiin ei kaarrettaisi passive olisi kaarrettu ei olisi kaarrettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kaarra älä kaarra 2nd sing. ole kaartanut älä ole kaartanut
3rd sing. kaartakoon älköön kaartako 3rd sing. olkoon kaartanut älköön olko kaartanut
1st plur. kaartakaamme älkäämme kaartako 1st plur. olkaamme kaartaneet älkäämme olko kaartaneet
2nd plur. kaartakaa älkää kaartako 2nd plur. olkaa kaartaneet älkää olko kaartaneet
3rd plur. kaartakoot älkööt kaartako 3rd plur. olkoot kaartaneet älkööt olko kaartaneet
passive kaarrettakoon älköön kaarrettako passive olkoon kaarrettu älköön olko kaarrettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaartanen en kaartane 1st sing. lienen kaartanut en liene kaartanut
2nd sing. kaartanet et kaartane 2nd sing. lienet kaartanut et liene kaartanut
3rd sing. kaartanee ei kaartane 3rd sing. lienee kaartanut ei liene kaartanut
1st plur. kaartanemme emme kaartane 1st plur. lienemme kaartaneet emme liene kaartaneet
2nd plur. kaartanette ette kaartane 2nd plur. lienette kaartaneet ette liene kaartaneet
3rd plur. kaartanevat eivät kaartane 3rd plur. lienevät kaartaneet eivät liene kaartaneet
passive kaarrettaneen ei kaarrettane passive lienee kaarrettu ei liene kaarrettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kaartaa present kaartava kaarrettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaartaakseni kaartaaksemme
2nd kaartaaksesi kaartaaksenne
3rd kaartaakseen
kaartaaksensa
 past kaartanut kaarrettu
2nd inessive2 kaartaessa kaarrettaessa agent3 kaartama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaartaessani kaartaessamme
2nd kaartaessasi kaartaessanne
3rd kaartaessaan
kaartaessansa
 negative kaartamaton
instructive kaartaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive kaartamassa —
elative kaartamasta —
illative kaartamaan —
adessive kaartamalla —
abessive kaartamatta —
instructive kaartaman kaarrettaman
4th4 nominative kaartaminen
partitive kaartamista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaartamaisillani kaartamaisillamme
2nd kaartamaisillasi kaartamaisillanne
3rd kaartamaisillaan
kaartamaisillansa

Derived terms

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kaartadak. Cognates include Finnish kaartaa and Karelian kuartua.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑːrtɑː/, [ˈkɑːrtɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑːrtɑː/, [ˈkɑːrtɑː]
  • Rhymes: -ɑːrtɑː
  • Hyphenation: kaar‧taa

Verb

kaartaa

  1. (transitive) to surround

Conjugation
Conjugation of kaartaa (type 2/kirjuttaa, rt-rr gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kaarran en kaarra 1st singular oon kaartant, oon kaartanut en oo kaartant, en oo kaartanut
2nd singular kaarrat et kaarra 2nd singular oot kaartant, oot kaartanut et oo kaartant, et oo kaartanut
3rd singular kaartaa ei kaarra 3rd singular ono kaartant, ono kaartanut ei oo kaartant, ei oo kaartanut
1st plural kaarramma emmä kaarra 1st plural oomma kaartanneet emmä oo kaartanneet
2nd plural kaarratta että kaarra 2nd plural ootta kaartanneet että oo kaartanneet
3rd plural kaartaat1), kaartavat2), kaarretaa evät kaarra 3rd plural ovat kaartanneet evät oo kaartanneet
impersonal kaarretaa ei kaarreta impersonal ono kaarrettu ei oo kaarrettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kaarrin en kaartant, en kaartanut 1st singular olin kaartant, olin kaartanut en olt kaartant, en olt kaartanut
2nd singular kaarrit et kaartant, et kaartanut 2nd singular olit kaartant, olit kaartanut et olt kaartant, et olt kaartanut
3rd singular kaarti ei kaartant, ei kaartanut 3rd singular oli kaartant, oli kaartanut ei olt kaartant, ei olt kaartanut
1st plural kaarrimma emmä kaartanneet 1st plural olimma kaartanneet emmä olleet kaartanneet
2nd plural kaarritta että kaartanneet 2nd plural olitta kaartanneet että olleet kaartanneet
3rd plural kaartiit1), kaartivat2), kaarrettii evät kaartanneet 3rd plural olivat kaartanneet evät olleet kaartanneet
impersonal kaarrettii ei kaarrettu impersonal oli kaarrettu ei olt kaarrettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kaartaisin en kaartais 1st singular olisin kaartant, olisin kaartanut en olis kaartant, en olis kaartanut
2nd singular kaartaisit, kaartaist1) et kaartais 2nd singular olisit kaartant, olisit kaartanut et olis kaartant, et olis kaartanut
3rd singular kaartais ei kaartais 3rd singular olis kaartant, olis kaartanut ei olis kaartant, ei olis kaartanut
1st plural kaartaisimma emmä kaartais 1st plural olisimma kaartanneet emmä olis kaartanneet
2nd plural kaartaisitta että kaartais 2nd plural olisitta kaartanneet että olis kaartanneet
3rd plural kaartaisiit1), kaartaisivat2), kaarrettais evät kaartais 3rd plural olisivat kaartanneet evät olis kaartanneet
impersonal kaarrettais ei kaarrettais impersonal olis kaarrettu ei olis kaarrettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kaarra elä kaarra 2nd singular oo kaartant, oo kaartanut elä oo kaartant, elä oo kaartanut
3rd singular kaartakoo elköö kaartako 3rd singular olkoo kaartant, olkoo kaartanut elköö olko kaartant, elköö olko kaartanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kaartakaa elkää kaartako 2nd plural olkaa kaartanneet elkää olko kaartanneet
3rd plural kaartakoot elkööt kaartako 3rd plural olkoot kaartanneet elkööt olko kaartanneet
impersonal kaarrettakkoo elköö kaarrettako impersonal olkoo kaarrettu elköö olko kaarrettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kaartanen en kaartane
2nd singular kaartanet et kaartane
3rd singular kaartanoo ei kaartane
1st plural kaartanemma emmä kaartane
2nd plural kaartanetta että kaartane
3rd plural kaartanoot evät kaartane
impersonal kaarrettannoo ei kaarrettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kaartaa present kaartava kaarrettava
2nd inessive kaartajees past kaartant, kaartanut kaarrettu
instructive kaartaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kaartakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kaartamaa
inessive kaartamaas
elative kaartamast
abessive kaartamata
4th nominative kaartamiin
partitive kaartamista, kaartamist

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 149
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.