keeltää

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *keeltädäk, equivalent to keeli (“tongue”) +‎ -tää. Cognates include Finnish kieltää and Estonian keelata.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkeːltæː/, [ˈkeːlʲtæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkeːltæː/, [ˈke̝ːltæː]
  • Rhymes: -eːltæː
  • Hyphenation: keel‧tää

Verb

keeltää

  1. (transitive) to forbid
  2. (transitive) to demand

Conjugation
Conjugation of keeltää (type 3/kyntää, lt-ll gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular keellän en keellä 1st singular oon keeltänt, oon keeltänyt en oo keeltänt, en oo keeltänyt
2nd singular keellät et keellä 2nd singular oot keeltänt, oot keeltänyt et oo keeltänt, et oo keeltänyt
3rd singular keeltää ei keellä 3rd singular ono keeltänt, ono keeltänyt ei oo keeltänt, ei oo keeltänyt
1st plural keellämmä emmä keellä 1st plural oomma keeltänneet emmä oo keeltänneet
2nd plural keellättä että keellä 2nd plural ootta keeltänneet että oo keeltänneet
3rd plural keeltäät1), keeltävät2), keelletää evät keellä 3rd plural ovat keeltänneet evät oo keeltänneet
impersonal keelletää ei keelletä impersonal ono keelletty ei oo keelletty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular keelsin en keeltänt, en keeltänyt 1st singular olin keeltänt, olin keeltänyt en olt keeltänt, en olt keeltänyt
2nd singular keelsit et keeltänt, et keeltänyt 2nd singular olit keeltänt, olit keeltänyt et olt keeltänt, et olt keeltänyt
3rd singular keelsi ei keeltänt, ei keeltänyt 3rd singular oli keeltänt, oli keeltänyt ei olt keeltänt, ei olt keeltänyt
1st plural keelsimmä emmä keeltänneet 1st plural olimma keeltänneet emmä olleet keeltänneet
2nd plural keelsittä että keeltänneet 2nd plural olitta keeltänneet että olleet keeltänneet
3rd plural keelsiit1), keelsivät2), keellettii evät keeltänneet 3rd plural olivat keeltänneet evät olleet keeltänneet
impersonal keellettii ei keelletty impersonal oli keelletty ei olt keelletty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular keeltäisin en keeltäis 1st singular olisin keeltänt, olisin keeltänyt en olis keeltänt, en olis keeltänyt
2nd singular keeltäisit, keeltäist1) et keeltäis 2nd singular olisit keeltänt, olisit keeltänyt et olis keeltänt, et olis keeltänyt
3rd singular keeltäis ei keeltäis 3rd singular olis keeltänt, olis keeltänyt ei olis keeltänt, ei olis keeltänyt
1st plural keeltäisimmä emmä keeltäis 1st plural olisimma keeltänneet emmä olis keeltänneet
2nd plural keeltäisittä että keeltäis 2nd plural olisitta keeltänneet että olis keeltänneet
3rd plural keeltäisiit1), keeltäisivät2), keellettäis evät keeltäis 3rd plural olisivat keeltänneet evät olis keeltänneet
impersonal keellettäis ei keellettäis impersonal olis keelletty ei olis keelletty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular keellä elä keellä 2nd singular oo keeltänt, oo keeltänyt elä oo keeltänt, elä oo keeltänyt
3rd singular keeltäköö elköö keeltäkö 3rd singular olkoo keeltänt, olkoo keeltänyt elköö olko keeltänt, elköö olko keeltänyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural keeltäkää elkää keeltäkö 2nd plural olkaa keeltänneet elkää olko keeltänneet
3rd plural keeltäkööt elkööt keeltäkö 3rd plural olkoot keeltänneet elkööt olko keeltänneet
impersonal keellettäkköö elköö keellettäkö impersonal olkoo keelletty elköö olko keelletty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular keeltänen en keeltäne
2nd singular keeltänet et keeltäne
3rd singular keeltänöö ei keeltäne
1st plural keeltänemmä emmä keeltäne
2nd plural keeltänettä että keeltäne
3rd plural keeltänööt evät keeltäne
impersonal keellettännöö ei keellettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st keeltää present keeltävä keellettävä
2nd inessive keeltäjees past keeltänt, keeltänyt keelletty
instructive keeltäen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (keeltäkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative keeltämää
inessive keeltämääs
elative keeltämäst
abessive keeltämätä
4th nominative keeltämiin
partitive keeltämistä, keeltämist

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 162
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.