vanhenoittaa

Ingrian

Etymology

From vanhen- +‎ -oittaa.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑnenoi̯tːɑː/, [ˈʋɑne̞ˌno̞i̯tːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑnhenoi̯tːɑː/, [ˈʋɑnhe̞ˌno̞i̯tːɑː]
  • Rhymes: -oi̯tːɑː
  • Hyphenation: van‧he‧noit‧taa

Verb

vanhenoittaa

  1. Synonym of vanhentaa

Conjugation
Conjugation of vanhenoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenoitan en vanhenoita 1st singular oon vanhenoittant, oon vanhenoittanut en oo vanhenoittant, en oo vanhenoittanut
2nd singular vanhenoitat et vanhenoita 2nd singular oot vanhenoittant, oot vanhenoittanut et oo vanhenoittant, et oo vanhenoittanut
3rd singular vanhenoittaa ei vanhenoita 3rd singular ono vanhenoittant, ono vanhenoittanut ei oo vanhenoittant, ei oo vanhenoittanut
1st plural vanhenoitamma emmä vanhenoita 1st plural oomma vanhenoittanneet emmä oo vanhenoittanneet
2nd plural vanhenoitatta että vanhenoita 2nd plural ootta vanhenoittanneet että oo vanhenoittanneet
3rd plural vanhenoittaat1), vanhenoittavat2), vanhenoitetaa evät vanhenoita 3rd plural ovat vanhenoittanneet evät oo vanhenoittanneet
impersonal vanhenoitetaa ei vanhenoiteta impersonal ono vanhenoitettu ei oo vanhenoitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenoitin en vanhenoittant, en vanhenoittanut 1st singular olin vanhenoittant, olin vanhenoittanut en olt vanhenoittant, en olt vanhenoittanut
2nd singular vanhenoitit et vanhenoittant, et vanhenoittanut 2nd singular olit vanhenoittant, olit vanhenoittanut et olt vanhenoittant, et olt vanhenoittanut
3rd singular vanhenoitti ei vanhenoittant, ei vanhenoittanut 3rd singular oli vanhenoittant, oli vanhenoittanut ei olt vanhenoittant, ei olt vanhenoittanut
1st plural vanhenoitimma emmä vanhenoittanneet 1st plural olimma vanhenoittanneet emmä olleet vanhenoittanneet
2nd plural vanhenoititta että vanhenoittanneet 2nd plural olitta vanhenoittanneet että olleet vanhenoittanneet
3rd plural vanhenoittiit1), vanhenoittivat2), vanhenoitettii evät vanhenoittanneet 3rd plural olivat vanhenoittanneet evät olleet vanhenoittanneet
impersonal vanhenoitettii ei vanhenoitettu impersonal oli vanhenoitettu ei olt vanhenoitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenoittaisin en vanhenoittais 1st singular olisin vanhenoittant, olisin vanhenoittanut en olis vanhenoittant, en olis vanhenoittanut
2nd singular vanhenoittaisit, vanhenoittaist1) et vanhenoittais 2nd singular olisit vanhenoittant, olisit vanhenoittanut et olis vanhenoittant, et olis vanhenoittanut
3rd singular vanhenoittais ei vanhenoittais 3rd singular olis vanhenoittant, olis vanhenoittanut ei olis vanhenoittant, ei olis vanhenoittanut
1st plural vanhenoittaisimma emmä vanhenoittais 1st plural olisimma vanhenoittanneet emmä olis vanhenoittanneet
2nd plural vanhenoittaisitta että vanhenoittais 2nd plural olisitta vanhenoittanneet että olis vanhenoittanneet
3rd plural vanhenoittaisiit1), vanhenoittaisivat2), vanhenoitettais evät vanhenoittais 3rd plural olisivat vanhenoittanneet evät olis vanhenoittanneet
impersonal vanhenoitettais ei vanhenoitettais impersonal olis vanhenoitettu ei olis vanhenoitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vanhenoita elä vanhenoita 2nd singular oo vanhenoittant, oo vanhenoittanut elä oo vanhenoittant, elä oo vanhenoittanut
3rd singular vanhenoittakoo elköö vanhenoittako 3rd singular olkoo vanhenoittant, olkoo vanhenoittanut elköö olko vanhenoittant, elköö olko vanhenoittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vanhenoittakaa elkää vanhenoittako 2nd plural olkaa vanhenoittanneet elkää olko vanhenoittanneet
3rd plural vanhenoittakoot elkööt vanhenoittako 3rd plural olkoot vanhenoittanneet elkööt olko vanhenoittanneet
impersonal vanhenoitettakkoo elköö vanhenoitettako impersonal olkoo vanhenoitettu elköö olko vanhenoitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vanhenoittanen en vanhenoittane
2nd singular vanhenoittanet et vanhenoittane
3rd singular vanhenoittanoo ei vanhenoittane
1st plural vanhenoittanemma emmä vanhenoittane
2nd plural vanhenoittanetta että vanhenoittane
3rd plural vanhenoittanoot evät vanhenoittane
impersonal vanhenoitettannoo ei vanhenoitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vanhenoittaa present vanhenoittava vanhenoitettava
2nd inessive vanhenoittajees past vanhenoittant, vanhenoittanut vanhenoitettu
instructive vanhenoittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vanhenoittakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vanhenoittamaa
inessive vanhenoittamaas
elative vanhenoittamast
abessive vanhenoittamata
4th nominative vanhenoittamiin
partitive vanhenoittamista, vanhenoittamist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.