vannua

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *vannudak. Cognates include Finnish vannoa and Estonian vanduda.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑnːuɑ/, [ˈʋɑnːo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑnːuɑ/, [ˈʋɑnːuɑ]
  • Rhymes: -ɑnːu, -ɑnːuɑ
  • Hyphenation: van‧nu‧a

Verb

vannua

  1. (intransitive) to swear (an oath)
Conjugation
Conjugation of vannua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vannun en vannu 1st singular oon vannunt, oon vannunut en oo vannunt, en oo vannunut
2nd singular vannut et vannu 2nd singular oot vannunt, oot vannunut et oo vannunt, et oo vannunut
3rd singular vannuu ei vannu 3rd singular ono vannunt, ono vannunut ei oo vannunt, ei oo vannunut
1st plural vannumma emmä vannu 1st plural oomma vannunneet emmä oo vannunneet
2nd plural vannutta että vannu 2nd plural ootta vannunneet että oo vannunneet
3rd plural vannuut1), vannuvat2), vannutaa evät vannu 3rd plural ovat vannunneet evät oo vannunneet
impersonal vannutaa ei vannuta impersonal ono vannuttu ei oo vannuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vannuin en vannunt, en vannunut 1st singular olin vannunt, olin vannunut en olt vannunt, en olt vannunut
2nd singular vannuit et vannunt, et vannunut 2nd singular olit vannunt, olit vannunut et olt vannunt, et olt vannunut
3rd singular vannui ei vannunt, ei vannunut 3rd singular oli vannunt, oli vannunut ei olt vannunt, ei olt vannunut
1st plural vannuimma emmä vannunneet 1st plural olimma vannunneet emmä olleet vannunneet
2nd plural vannuitta että vannunneet 2nd plural olitta vannunneet että olleet vannunneet
3rd plural vannuit1), vannuivat2), vannuttii evät vannunneet 3rd plural olivat vannunneet evät olleet vannunneet
impersonal vannuttii ei vannuttu impersonal oli vannuttu ei olt vannuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vannuisin en vannuis 1st singular olisin vannunt, olisin vannunut en olis vannunt, en olis vannunut
2nd singular vannuisit, vannuist1) et vannuis 2nd singular olisit vannunt, olisit vannunut et olis vannunt, et olis vannunut
3rd singular vannuis ei vannuis 3rd singular olis vannunt, olis vannunut ei olis vannunt, ei olis vannunut
1st plural vannuisimma emmä vannuis 1st plural olisimma vannunneet emmä olis vannunneet
2nd plural vannuisitta että vannuis 2nd plural olisitta vannunneet että olis vannunneet
3rd plural vannuisiit1), vannuisivat2), vannuttais evät vannuis 3rd plural olisivat vannunneet evät olis vannunneet
impersonal vannuttais ei vannuttais impersonal olis vannuttu ei olis vannuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vannu elä vannu 2nd singular oo vannunt, oo vannunut elä oo vannunt, elä oo vannunut
3rd singular vannukoo elköö vannuko 3rd singular olkoo vannunt, olkoo vannunut elköö olko vannunt, elköö olko vannunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vannukaa elkää vannuko 2nd plural olkaa vannunneet elkää olko vannunneet
3rd plural vannukoot elkööt vannuko 3rd plural olkoot vannunneet elkööt olko vannunneet
impersonal vannuttakkoo elköö vannuttako impersonal olkoo vannuttu elköö olko vannuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vannunen en vannune
2nd singular vannunet et vannune
3rd singular vannunoo ei vannune
1st plural vannunemma emmä vannune
2nd plural vannunetta että vannune
3rd plural vannunoot evät vannune
impersonal vannuttannoo ei vannuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vannua present vannuva vannuttava
2nd inessive vannujees past vannunt, vannunut vannuttu
instructive vannuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vannukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vannumaa
inessive vannumaas
elative vannumast
abessive vannumata
4th nominative vannumiin
partitive vannumista, vannumist

Etymology 2

From Proto-Finnic *vanudak. Cognates include Finnish vanua and Estonian vanuda.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑnuɑ/, [ˈʋɑnːo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑnuɑ/, [ˈʋɑnˑuɑ]
  • Rhymes: -ɑnu, -ɑnuɑ
  • Hyphenation: van‧nu‧a

Verb

vannua

  1. (transitive) to felt (wool)
Conjugation
Conjugation of vannua (type 1/ampua, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanun en vanu 1st singular oon vanunt, oon vanunut en oo vanunt, en oo vanunut
2nd singular vanut et vanu 2nd singular oot vanunt, oot vanunut et oo vanunt, et oo vanunut
3rd singular vannuu ei vanu 3rd singular ono vanunt, ono vanunut ei oo vanunt, ei oo vanunut
1st plural vanumma emmä vanu 1st plural oomma vanunneet emmä oo vanunneet
2nd plural vanutta että vanu 2nd plural ootta vanunneet että oo vanunneet
3rd plural vannuut1), vanuvat2), vanutaa evät vanu 3rd plural ovat vanunneet evät oo vanunneet
impersonal vanutaa ei vanuta impersonal ono vanuttu ei oo vanuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vanuin en vanunt, en vanunut 1st singular olin vanunt, olin vanunut en olt vanunt, en olt vanunut
2nd singular vanuit et vanunt, et vanunut 2nd singular olit vanunt, olit vanunut et olt vanunt, et olt vanunut
3rd singular vanui ei vanunt, ei vanunut 3rd singular oli vanunt, oli vanunut ei olt vanunt, ei olt vanunut
1st plural vanuimma emmä vanunneet 1st plural olimma vanunneet emmä olleet vanunneet
2nd plural vanuitta että vanunneet 2nd plural olitta vanunneet että olleet vanunneet
3rd plural vannuit1), vanuivat2), vanuttii evät vanunneet 3rd plural olivat vanunneet evät olleet vanunneet
impersonal vanuttii ei vanuttu impersonal oli vanuttu ei olt vanuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanuisin en vanuis 1st singular olisin vanunt, olisin vanunut en olis vanunt, en olis vanunut
2nd singular vanuisit, vannuist1) et vanuis 2nd singular olisit vanunt, olisit vanunut et olis vanunt, et olis vanunut
3rd singular vanuis ei vanuis 3rd singular olis vanunt, olis vanunut ei olis vanunt, ei olis vanunut
1st plural vanuisimma emmä vanuis 1st plural olisimma vanunneet emmä olis vanunneet
2nd plural vanuisitta että vanuis 2nd plural olisitta vanunneet että olis vanunneet
3rd plural vanuisiit1), vanuisivat2), vanuttais evät vanuis 3rd plural olisivat vanunneet evät olis vanunneet
impersonal vanuttais ei vanuttais impersonal olis vanuttu ei olis vanuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vanu elä vanu 2nd singular oo vanunt, oo vanunut elä oo vanunt, elä oo vanunut
3rd singular vanukoo elköö vanuko 3rd singular olkoo vanunt, olkoo vanunut elköö olko vanunt, elköö olko vanunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vanukaa elkää vanuko 2nd plural olkaa vanunneet elkää olko vanunneet
3rd plural vanukoot elkööt vanuko 3rd plural olkoot vanunneet elkööt olko vanunneet
impersonal vanuttakkoo elköö vanuttako impersonal olkoo vanuttu elköö olko vanuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vanunen en vanune
2nd singular vanunet et vanune
3rd singular vanunoo ei vanune
1st plural vanunemma emmä vanune
2nd plural vanunetta että vanune
3rd plural vanunoot evät vanune
impersonal vanuttannoo ei vanuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vannua present vanuva vanuttava
2nd inessive vanujees past vanunt, vanunut vanuttu
instructive vannuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vanukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vanumaa
inessive vanumaas
elative vanumast
abessive vanumata
4th nominative vanumiin
partitive vanumista, vanumist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.