veittää

Ingrian

Etymology

From veejä (“to carry”) +‎ -ttää.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋei̯tːæː/, [ˈʋe̞i̯tːæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋei̯tːæː/, [ˈʋe̞i̯tːæː]
  • Rhymes: -ei̯tːæː
  • Hyphenation: veit‧tää

Verb

veittää

  1. (transitive) to pull
  2. (transitive) to drag
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Kuhu siä veitäät meijen Pașșaa?
      Where are you dragging our Pasha to?
  3. (transitive) to carry
    • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Torgua pitivät: Petterii halkoja veittivät tali liivaa.
      They kept goods: They carried billets or sand into Saint Petersburg.
  4. (grammar, transitive) to derive
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 16:
      Iskljucenijan kera laatiit sanat, kummat ollaa veitetty toisist sannoist (tekosannoist) ja näyttäät tekijää tali tekövää.
      An exception is also composed by the words, which are derived from other words (verbs) and denote an agent or object.

Conjugation
Conjugation of veittää (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular veitän en veitä 1st singular oon veittänt, oon veittänyt en oo veittänt, en oo veittänyt
2nd singular veität et veitä 2nd singular oot veittänt, oot veittänyt et oo veittänt, et oo veittänyt
3rd singular veittää ei veitä 3rd singular ono veittänt, ono veittänyt ei oo veittänt, ei oo veittänyt
1st plural veitämmä emmä veitä 1st plural oomma veittänneet emmä oo veittänneet
2nd plural veitättä että veitä 2nd plural ootta veittänneet että oo veittänneet
3rd plural veittäät1), veittävät2), veitetää evät veitä 3rd plural ovat veittänneet evät oo veittänneet
impersonal veitetää ei veitetä impersonal ono veitetty ei oo veitetty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular veitin en veittänt, en veittänyt 1st singular olin veittänt, olin veittänyt en olt veittänt, en olt veittänyt
2nd singular veitit et veittänt, et veittänyt 2nd singular olit veittänt, olit veittänyt et olt veittänt, et olt veittänyt
3rd singular veitti ei veittänt, ei veittänyt 3rd singular oli veittänt, oli veittänyt ei olt veittänt, ei olt veittänyt
1st plural veitimmä emmä veittänneet 1st plural olimma veittänneet emmä olleet veittänneet
2nd plural veitittä että veittänneet 2nd plural olitta veittänneet että olleet veittänneet
3rd plural veittiit1), veittivät2), veitettii evät veittänneet 3rd plural olivat veittänneet evät olleet veittänneet
impersonal veitettii ei veitetty impersonal oli veitetty ei olt veitetty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular veittäisin en veittäis 1st singular olisin veittänt, olisin veittänyt en olis veittänt, en olis veittänyt
2nd singular veittäisit, veittäist1) et veittäis 2nd singular olisit veittänt, olisit veittänyt et olis veittänt, et olis veittänyt
3rd singular veittäis ei veittäis 3rd singular olis veittänt, olis veittänyt ei olis veittänt, ei olis veittänyt
1st plural veittäisimmä emmä veittäis 1st plural olisimma veittänneet emmä olis veittänneet
2nd plural veittäisittä että veittäis 2nd plural olisitta veittänneet että olis veittänneet
3rd plural veittäisiit1), veittäisivät2), veitettäis evät veittäis 3rd plural olisivat veittänneet evät olis veittänneet
impersonal veitettäis ei veitettäis impersonal olis veitetty ei olis veitetty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular veitä elä veitä 2nd singular oo veittänt, oo veittänyt elä oo veittänt, elä oo veittänyt
3rd singular veittäköö elköö veittäkö 3rd singular olkoo veittänt, olkoo veittänyt elköö olko veittänt, elköö olko veittänyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural veittäkää elkää veittäkö 2nd plural olkaa veittänneet elkää olko veittänneet
3rd plural veittäkööt elkööt veittäkö 3rd plural olkoot veittänneet elkööt olko veittänneet
impersonal veitettäkköö elköö veitettäkö impersonal olkoo veitetty elköö olko veitetty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular veittänen en veittäne
2nd singular veittänet et veittäne
3rd singular veittänöö ei veittäne
1st plural veittänemmä emmä veittäne
2nd plural veittänettä että veittäne
3rd plural veittänööt evät veittäne
impersonal veitettännöö ei veitettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st veittää present veittävä veitettävä
2nd inessive veittäjees past veittänt, veittänyt veitetty
instructive veittäen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (veittäkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative veittämää
inessive veittämääs
elative veittämäst
abessive veittämätä
4th nominative veittämiin
partitive veittämistä, veittämist

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 651
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.